Reina María Luisa (1791)

Reina María Luisa oli Espanjan laivaston vuonna 1791 vesille laskettu Santa Ana -luokan kolmikantinen 112-tykkinen linjalaiva.

Reina María Luisa
Aluksen vaiheet
Rakentaja Reales Astilleros de Esteiro, Ferrol
Kölinlasku 1790
Laskettu vesille 12. syyskuuta 1791
Poistui palveluskäytöstä haaksirikkoutunut 10. joulukuuta 1815
Tekniset tiedot
Uppouma 2 112 t
Pituus 56,14 m
Leveys 15,5 m
Syväys 7,37 m
Miehistöä 848 + 40 upseeria
Aseistus
Aseistus 30 × 36 naulan tykkiä
32 × 24 naulan tykkiä
32 × 12 naulan tykkiä
18 × 8 naulan tykkiä

Valmistus muokkaa

Pääartikkeli: Santa Ana -luokka (1784)

José Romero y Fernández de Landan suunnittelema alus tilattiin 4. elokuuta 1789 Reales Astilleros de Esteirolta Ferrolista, missä köli laskettiin seuraavana vuonna telakkanumerolla 103. Alus laskettiin vesille 12. syyskuuta 1791.[1]

Palvelus muokkaa

Alus lähti 6. toukokuuta 1793 Ferrolista Gabriel de Aristizábalin lippulaivana päällikkönään Diego Quevedo ja saapui 12. toukokuuta Cádiziin, mistä se lähti 6. heinäkuuta liittyäkseen Toulonin edustalla Juan de Lángara y Huarten laivastoon päällikkönään Tomás Gayangos. Se oli Espanjan laivaston komentajan Lángaran lippulaivana piiritettäessä Toulonia Britannian kuninkaallisen laivaston vara-amiraali Samuel Hoodin laivaston kanssa.[1]

Alus lähti 2. huhtikuuta 1794 Cartagenasta Livornoon Langaran lippulaivana päällikkönään Francisco Millau. Se saapui 11. huhtikuuta Livornoon, mistä se lähti 30. huhtikuuta kuljettaen Parman prinssiä. Alus saapui 11. toukokuuta Cartagenaan, mistä se lähti 11. heinäkuuta Rosasiin osastossa, johon kuului 10 linjalaivaa ja 6 fregattia. Alus lähti 22. heinäkuuta Rosasista, minkä jälkeen se oli Toulonissa ja Marseillessa.

Syyskuussa alus palasi Cádiziin päällikkönään José Escaño. Se lähti 17. joulukuuta Cartagenasta edelleen Langaran lippulaivana ja saapui 9. tammikuuta 1795 Rosasinlahdelle. Alus valtasi 17. tammikuuta Montañesin kanssa Ranskan laivaston 34-tykkisen fregatin Ifigenian. Alus lähti 3. helmikuuta Rosasista evakuoituaan joukkoja ja saapui 16. helmikuuta Mahóniin, mistä se käväisi maaliskuussa ajamassa takaa Ranskan laivaston aluksia palaten 1. toukokuuta satamaan.[1]

Elokuussa 1795 alus lähti Cádizista Federico Gravinan lippulaivana Palamósiin, jonne se saapui 27. elokuuta liittyen Mazarredon laivastoon. Alus saapui 30. elokuuta Cartagenaan, mistä se siirrettiin 1797 Domingo de Nava Grimónin lippulaivana Cádiziin. Alus joutui Cádizissa saarretuksi, mutta se ajoi helmikuussa 1798 takaa Kuninkaallisen laivaston saartanutta osastoa.[1]

Alus lähti 12. toukokuuta 1899 Cádizista liittyäkseen Bruixin komentamaan Ranskan laivastoon ollen edelleen Navan lippulaiva päällikkönään José Ramón Gardoqui. Se saapui 20. toukokuuta Cartagenaan, mistä alus jatkoi yhdistetyn laivaston mukana Brestiin. Laivasto saapui 18. elokuuta Brestiin, missä se joutui saarretuksi. Alus lähti 29. helmikuuta 1802 Brestistä kuuden linjalaivan ja kahden muun aluksen kanssa päällikkönään Juan José Ruiz de Apodaca y Eliza. Osasto saapui 13. toukokuuta Cádiziin, mistä alus lähti 4. kesäkuuta Argonautan ja fregattien Santa Casildan ja Floran kanssa partiomatkalle Algerian vesille päällikkönään Juan José Martinez. Alus saapui 26. kesäkuuta yksin Cartagenaan, mistä se lähti 17. elokuuta Livornoon kuljettaen Etrurian Bourbon-sukuisen hallitsijaparin ja heidän lastaan. Alus lähti 2. lokakuuta Livornosta Barcelonaan ja edelleen Cartagenaan, jonne se saapui 15. lokakuuta reserviin sijoitettavaksi.[1]

Alus lähti 29. joulukuuta 1802 Navan lippulaivana kuljettaen Etrurian kuninkaallista perhettä. Osasto, jonka muut alukset olivat Bahamas ja fregatit Venganza ja Flora, saapui 7. tammikuuta 1803 Livornoon, mistä ne palasivat Cartagenaan helmikuussa päällikkönään Ángel Rafael Hore y Davila. Alus sijoitettiin Cartagenassa reserviin.[1]

Huhtikuussa 1805 alus lähti Cartagenasta José Justo Salcedon lippulaivana päällikkönään Isidoro García del Postigo (kuollut toukokuussa). Osaston muut alukset olivat linjalaivat San Carlos, San Francisco de Paula, San Joaquín, San Ramón ja Asía. Osaston tehtävänä oli miehistöjen koulutus, mistä se palasi 28. huhtikuuta satamaan. Alus lähti 8. kesäkuuta merelle, mutta joutui palaamaan 11. kesäkuuta satamaan, missä se oli vuoteen 1808.[1]

Alus lähti 10. helmikuuta 1808 merelle ja saapui 15. helmikuuta Palma de Mallorcaan, mistä se lähti 2. maaliskuuta. Vielä samana päivänä alus saapui Mahóniin, mistä se jatkoi matkaansa 14. heinäkuuta neljän linjalaivan kanssa Cayetano Valdésin lippulaivana päällikkönään Martínez. Osasto saapui 18. elokuuta Cartagenaan, missä se sijoitettiin reserviin.[1]

Alus nimettiin 18. maaliskuuta 1809 uudelleen Fernando VII:ksi. Tammikuussa 1810 se lähti Cartagenasta Cádiziin, mistä se siirtyi syyskuussa MahóniinSan Carlosin, Neptunon, Glorioson, San Vicente de Paulan ja San Juston kanssa estämään Ranskan laivaston Cádizin saartoa. Se lähti 4. joulukuuta Mahónista 1815 päällikkönään Vicente de Lama Montes mukanaan 63 yhdysvaltalaista merimiestä ja saattajanaan USS United States, korvetti Ontario ja HMS Boyne. Alus oli matkalla Cartagenaan huollettavaksi, mutta se sai matkalla vuodon, jota ei kyetty paikantamaan.[1] Port Mahonissa aluksen tykit siirrettiin maihin. Vuonna 1815 alus oli heikossa kunnossa ja määrättiin 4. joulukuuta Cartagenaan.[2]

Alkumatkasta sää oli hyvä, mutta 6. joulukuuta nousi myrsky. Vaikka alukselta työnnettiin mereen kolmetoista tykkiä ja ankkuri vuotava alus alkoi vajota. Se upposi 9. joulukuuta Afrikan rannikolla lähellä Béjalaa. Vaikka miehistö pelastui he joutuivat sotavankeina Algeriin[1], kunnes Espanja vapautti aiemmin valtaamansa algerialaisaluksen. Vaihto tehtiin toukokuussa 1816, minkä jälkeen miehistö joutui sotaoikeuteen aluksen tuhoutumisesta.

Lähteet muokkaa

  • Winfield, Rif; Tredrea, John; Garcia-Torralba Pérez, Enrique & Blasco Felip, Manuel: Spanish Warships in the Age of Sail 1700-1860: Design, Construction, Career and Fates. Seaforth Publishing, 2023. ISBN 978-1-5267-9078-1. (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. a b c d e f g h i j Winfield et al 2023 s. 108-111
  2. Naufragios de la Armada Española s. 245