San Hermenegildo (1789)
San Hermenegildo oli Espanjan laivaston vuonna 1789 vesille laskettu Santa Ana -luokan 112-tykkinen linjalaiva.
| San Hermenegilda | |
|---|---|
 |
|
.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Havanna |
| Kölinlasku | 1788 |
| Laskettu vesille | 20. tammikuuta 1789 |
| Palveluskäyttöön | tammikuu 1789 |
| Loppuvaihe | tuhoutunut 14. heinäkuuta 1801 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 4 341 t |
| Pituus | 58,51 m |
| Leveys | 16,16 m |
| Syväys | 7,54 m |
| Miehistöä | 848 + 40 upseeria |
| Aseistus | |
| Aseistus | 112 tykkiä |
Valmistus muokkaa
- Pääartikkeli: Santa Ana -luokka (1784)
Alus tilattiin 30. lokakuuta 1787 Havannasta, missä köli laskettiin seuraavana vuonna. Alus laskettiin vesille 20. tammikuuta 1789 [1] ja otettiin palvelukseen tammikuussa 1789 ensimmäisenä päällikkönään prikaatikenraali Antonio O'Carol y Negrete.[2]
Palvelus muokkaa
Alus lähti 5. heinäkuuta 1789 Havannasta Cádiziin, jonne se saapui 11. elokuuta. Alus lähti 22. lokakuuta Vigoon ja sieltä Ferroliin, jonne se saapui 1. joulukuuta. Vuonna 1790 alus oli Felipe López de Carrizosan lippulaivana päällikkönään José Bustillo y Gómez de Arce, Marqués de Castañar. Carrizosan laivaston muut alukset olivat San Joaquín, Santa Isabel, San Juan Nepomuceno ja San Fermín. Laivasto liittyi 23. elokuuta Ferrolin edustalla Marqués de Socorron johtamaan laivastoon, jonka mukana alus saapui syyskuussa Cádiziin. Myöhemmin samana vuonna aluksen päälliköksi tuli Adrían Valcárel.[2]
Tammikuussa 1791 alus lähti Cádizista Ferroliin. Maaliskuussa aluksen päällikkönä oli Manuel Pando. Se lähti 25. heinäkuuta Cádizista jälleen päällikkönään Bustillo kuljettaen joukkoja Ferroliin, minkä jälkeen alus partioi Pohjois-Afrikan rannikolla. Syyskuussa alus palasi Ferroliin, missä se siirrettiin reserviin.[2]
Alkuvuodesta 1793 aluksen päällikkönä oli Rafael Villavicencio ja 9. huhtikuuta Pedro Obregón y Ceballos. Alus lähti 9. heinäkuuta Ferrolista Federico Carlos Gravina y Napolin lippulaivana ja saapui 18. heinäkuuta Cartagenaan, mistä se lähti 23. heinäkuuta laivaston mukana liittyäkseen Cape Creuxin edustalla Lángaran laivastoon. Alus kuului Toulonin vallanneeseen laivastoon.[2]
Aluksen päällikkönä oli 10. helmikuuta 1794 Miguel Antonio Tacón y Foxá. Toukokuussa alus lähti Cartagenasta Gravinan laivaston mukana avustamaan Ranskan tasavaltalaisten piirittämiä Colliurea ja Port Vendrésiä. Se oli 24. heinäkuuta Sebastían Ruiz de Apodacan lippulaivana ja 3. joulukuuta Francisco Javier de Melgarejo y Rojasin lippulaivana evakuoitaessa Rosasia. Tammikuussa 1795 Cartagenasta fregatti Ifigenian kanssa kuljettaen ranskalaisia sotavankeja Cádiziin päällikkönään Diego González Guiral. Huhtikuussa alus oli José de Mazarredo y Salazarin laivastossa. Alus oli 8. kesäkuuta - 6. elokuuta 1795 Ferrolissa kunnostettavana ennen siirtoa reserviin.[2]
Marraskuussa 1799 alus liitettiin Juan Joaquín de Morenon laivastoon päällikkönään Juan de Villacencio y Puga. Toukokuussa 1800 aluksen päällikkönä oli Manuel Emparán y de Orbe.[2] Alus kuului kesällä 1800 Ferroliin koottuun amiraali Mazzaredon laivastoon, jonka muut alukset olivat: Argonauta, Real Carlos, San Fernando, San Antonio ja San Agustín. Britannian kuninkaallisen laivaston kontra-amiraali Sir John Borlase Warrenin, jonka lippulaivana oli HMS Renown, laivasto hyökkäsi kesäkuussa Ferroliin. Kenraaliluutnantti Sir James Pulteneyn johtamia maajoukkoja kuljettavien alusten lisäksi Warrenin osastoon kuuluivat HMS London, HMS Impétueux, HMS Captain, HMS Courageux, HMS Amelia, HMS Indefatigable, HMS Amethyst, HMS Stag, HMS Brilliant ja HMS Cynthia. Maajoukot laskettiin tykkeineen maihin 25. kesäkuuta ja joukot miehittivät Ferrolia ympäröineet vuoret seuraavana aamuna. Hyökkäys kuitenkin lopulta epäonnistui, joten espanjalaisalukset ja kaupunki jäivät valtaamatta.[3]
Alus kuului 1801 vara-amiraali Don Juan Joaquin de Morenon laivueeseen, johon kuului viisi espanjalaista ja yksi ranskalainen linja-laivaa, kolme fregattia ja luggertti. Laivue lähti Ferrolista ja saapui 8. heinäkuuta Cadiziin, josta laivue lähti merelle seuraavana aamuna liittyen kontra-amiraali Linois'n Algercirasin edustalle ankkuroituneeseen ranskalaiseen laivueeseen. Yhdistyneeseen laivastoon kuului aiemmin mainittujen espanjalaisalusten lisäksi seitsemän ranskalaisalusta.[3]
Yhdistynyt laivasto nosti 12. heinäkuuta ankkurin ja lähti merelle, missä laivasto kohtasi vielä samana iltana kontra-amiraali Sir James Saumarezin johtaman yhdeksän aluksen laivueen Cabaretan niemen edustalla. Ilta kahdeksasta osastot kohtasivat ja seuranneessa taistelussa alukset ampuivat läpi yön toisiaan. Hieman ennen puoltayötä Real Carlos, San Hermenegildo ja ranskalainen St. Antoine irtaantuivat taistelusta. Ranskalaisalus törmäsi Real Carlosiin, joka törmäsi palavana edelleen San Hermenegildoon. Vaikka törmänneet alukset irtautuivat toisistaan niin hieman puolen yön jälkeen ne räjähtivät. Aluksilla olleista lähes 2 000 miehestä selvisi vain noin 300.[3]
Lähteet muokkaa
- Goodwin, Peter: The Ships of Trafalgar - The British, French and Spanish Fleets October 1805. Lontoo, UK: Conway Maritime Press, 2005. ISBN 1-84486-015-9. (englanniksi)
- Saint, Hubert, C. de: Ships of the line of the Spanish Navy (1714-1825) Part 4. Warship, 1986, X. vsk, s. 283-285. Lontoo: Conway Maritime Press. ISBN 0-85177-449-0. (englanniksi)
- Winfield, Rif; Tredrea, John; Garcia-Torralba Pérez, Enrique & Blasco Felip, Manuel: Spanish Warships in the Age of Sail 1700-1860: Design, Construction, Career and Fates. Seaforth Publishing, 2023. ISBN 978-1-5267-9078-1. (englanniksi)
Viitteet muokkaa
| Santa Ana - Mexicano - Conde de Regla - Salvador del Mundo - Real Carlos - San Hermenegildo - Reina María Luisa - Príncipe de Asturias |
| Edeltäjä: Purísima Concepción -luokka – Seuraaja: Real Familia |