Reima Kampman
Aaro Reima Kampman (5. marraskuuta 1943 – 22. joulukuuta 1992 Ylöjärvi[1]) oli suomalainen psykiatri, joka tuli tunnetuksi etenkin hypnoosia ja sivupersoonia koskevista tutkimuksistaan.[2]
Koulutus muokkaa
Kampman valmistui ylioppilaaksi Tuiran yhteiskoulusta Oulussa vuonna 1963.[1] Kampman opiskeli Oulun yliopistossa, jossa hän valmistui lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1970. Tohtoriksi Kampman väitteli vuonna 1973.[1]
Ura muokkaa
Reima Kampman saavutti 1970-luvun alkuvuosina laajaa julkisuutta hypnoosin avulla ilmenneitä sivupersoonailmiöitä koskevilla tutkimuksillaan.
Kampman käsitteli sivupersoonailmiötä väitöskirjaansa perustuvassa teoksessaan Et ole yksin, joka julkaistiin vuonna 1974. Vuonna 1975 ilmestyi kirja Kuka minä olen. Kampman julkaisi myös lukuisia tutkimuksia psykoterapiasta, hypnoosista, sosiaalipsykiatriasta ja biologisesta psykiatriasta.
Kampman toimi 1970–1976 ensin apulaislääkärinä, sitten apulaisylilääkärinä Oulun yliopistollisessa keskussairaalassa. Vuosina 1977–1978 hän toimi psykiatrian klinikan ylilääkärinä Muurolan sairaalassa. Vuonna 1976 Kampman nimitettiin psykiatrian dosentiksi Oulun yliopistoon ja vuonna 1982 Helsingin yliopistoon.
Tampereen yliopistossa Kampman toimi vuodesta 1979 alkaen, ensin apulaisopettajana, myöhemmin vt. professorina ja hypnoterapian dosenttina. Lisäksi Kampman toimi myös Tampereen yliopiston näyttelijätyön opettajana. Hän oli myös yksityisen lääkäriaseman toimitusjohtaja Tampereella.
Lapset muokkaa
Reima Kampmanin lapset ovat (ikäjärjestyksessä vanhimmasta nuorimpaan): Marko Kampman, Ville Kampman, Hanna Kampman (myöh. Tamminen) ja Vera Kampman.
Muuta muokkaa
J. Karjalaisen vuonna 2013 julkaistu albumi Et ole yksin on kunnianosoitus Kampmanille sekä hänen julkaisemalleen samannimiselle, vuonna 1974 ilmestyneelle kirjalle.
Levyn kappaleesta "Mennyt mies", joka kertoo sivupersoona Markusta, J. Karjalainen kertoo kotisivuillaan:
»Perimmäinen totuus Markusta löytyy kuitenkin Et ole yksin -levyn nimestä ja kannesta. Lääketieteen tohtori Reima Kampman julkaisi kirjan nimeltään Et ole yksin: Tutkimuksia ihmisen sivupersoonista vuonna 1974. Se perustui Kampmanin väitöskirjaansa varten tekemiin, hypnoosin avulla toteutettuihin tutkimuksiin. ...levyn kansi sekä nimi ovat kunnianosoitus Reima Kampmanille ja hänen työlleen, ja sille miten hänen työnsä on auttanut minua omassani.[3]»
Teokset muokkaa
- Et ole yksin: Tutkimuksia ihmisen sivupersoonista. Toimittanut Sakari Räsänen. Jyväskylä: Gummerus, 1974. ISBN 951-20-0973-0.
- Kuka minä olen?. Toimittanut Sakari Räsänen. 2. painos. Jyväskylä: Gummerus, 1975. ISBN 951-20-1136-0.
- Kampman, Reima – Särkkä, Eeva: Avun tarpeessa? Gummerus 1980.
- Särkkä, Eeva – Kampman, Reima: Seitsemän sisarta. Weilin + Göös 1983. (Reima Kampmanin potilaan elämäntarina.)
- Ihmisen rajat: Miksi hypnoosi parantaa. Toimittanut Pirjo Sjöholm. WSOY 1992.
Lähteet muokkaa
- http://www.helsinki.fi/keskusarkisto/virkamiehet/laaketiede/laakistdkpsykiatria.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
- http://jkarjalainen.fi/2013/03/yhden-levykannen-tarina/ (Arkistoitu – Internet Archive)
- http://jkarjalainen.fi/2013/01/kuka-on-markku/ (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c Isohookana-Asunmaa, Tytti (toim.): ”4.6. Kouluja Kelloon”, Kello merelle soi, s. 333–334. Kellon kylän historiaa. Oulu: Kellon kyläyhdistys ry, 2014. ISBN 978-952-93-4546-5.
- ↑ Turunen, Jussi: Minä ja muut minät: Psykiatri Reima Kampmanin sivupersoonatutkimukset (Aate- ja oppihistorian pro gradu -tutkielma) 29.5.2013. Oulun yliopisto. Viitattu 29.5.2014.
- ↑ J. Karjalaisen kotisivu (Arkistoitu – Internet Archive)