Avaa päävalikko

Reginald Maudling

brittiläinen poliitikko
Maudling vuonna 1970.

Reginald Maudling (17. maaliskuuta 191714. helmikuuta 1979)[1] oli brittiläinen konservatiivipoliitikko. Hän valmistui lakimieheksi 1940 ja oli jäsenenä Britannian parlamentin alahuoneessa vuodesta 1950 kuolemaansa 1979 saakka.[1]

Maudling nimitettiin hallituksen jäseneksi 1957. Hän toimi Harold Macmillanin hallitusten kauppaministerinä 1959–1961 ja siirtomaaministerinä 1961–1962, sitten valtiovarainministerinä 1962–1964 Macmillanin ja Alec Douglas-Homen hallituksissa, ja sen jälkeen opposition varjohallituksen jäsenenä vuoteen 1970, jolloin hänet nimitettiin sisäministeriksi Edward Heathin hallitukseen.[2][1]

Vuodenvaihteessa 1957–1958 Maudling oli mukana neuvotteluissa Euroopan talousyhteisön (EEC) muodostamiseksi, mutta Britannia jäi hankkeen ulkopuolelle. Neuvottelutuloksesta syytettiin Maudlingin jäykkää neuvottelutyyliä.[3]

Vuonna 1965 Maudling hävisi Edward Heathille konservatiivien puoluejohtajavalinnassa, jossa ensi kertaa turvauduttiin keskustelun ja konsensuksen sijaan äänestykseen. Tämän sanotaan olleen Maudlingille suuri pettymys, josta hänen alamäkensä alkoi.[4]

Vuonna 1972 Maudling joutui eroamaan sisäministerin tehtävistä. Jo ministeriaikoina häntä oli syytetty kevytmielisyydestä ja mieltymyksestä mukavaan elämään, ja lopullisesti hänen maineensa tahriintui lahjusskandaaleissa, jotka koskivat eräitä kiinteistöliiketoimia. Hänen maineensa puhdistettiin virallisesti 1977 ja Maudling toimi vielä 1974–1976 konservatiivien varjohallituksen ulkoministerinä, mutta viime vuosinaan Maudling ja hänen näyttelijäpuolisonsa Beryl Laverick alkoholisoituivat, ja Maudling kuoli 1979 maksakirroosiin.[5]

Reginald Maudling oli toistuvan pilan kohteena Monty Python -ryhmän televisiosketseissä.[6]

LähteetMuokkaa

  1. a b c The Papers of Reginald Maudling, Janus Project. Viitattu 4.11.2014.
  2. Finn, Gary: Maudling's son dies in balcony fall, The Independent 18.6.1999. Viitattu 4.11.2014.
  3. Möller, Knud: ”Maudling, Reginald (1917)”, teoksessa Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 127–128. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.
  4. Tory story, Lewis Baston's new biography of the unfortunate Reggie Maudling revels in scandal but fails to reflect his talent, says Roy Hattersley, The Guardian 11.12.2004. Viitattu 4.11.2014.
  5. Just too louche to be leader, Anthony Howard reviews Reggie: The Life of Reginald Maudling by Lewis Baston, The Telegraph 21.11.2004. Viitattu 4.11.2014.
  6. Larsen, Darl: Monty Python's Flying Circus: An Utterly Complete, Thoroughly Unillustrated, Absolutely Unauthorized Guide to Possibly All the References. Scarecrow Press 1008, sivu 221. Viitattu 4.11.2014.

KirjallisuuttaMuokkaa