Real Betis Balompié
Real Betis Balompié on vuonna 1907 perustettu Espanjan Sevillasta kotoisin oleva jalkapalloseura. Sen edustusjoukkue pelaa Espanjan korkeimmalla sarjatasolla Primera Divisiónissa. Seuran kotistadion on 52 700 -paikkainen Estadio Benito Villamarín, joka on nimetty seuran entisen puheenjohtajan Benito Villamarínin mukaan. Seuran kotivärit ovat vihreä ja valkoinen.
Real Betis | ||||
---|---|---|---|---|
Koko nimi | Real Betis Balompié, SAD | |||
Lempinimet | Béticos, Los Verdiblancos | |||
Perustettu | 12. syyskuuta 1907 | |||
Kaupunki | Sevilla, Espanja | |||
Kenttä | Estadio Benito Villamarín | |||
– kapasiteetti | 60 720 | |||
Sarja | Primera División | |||
Sarjataso | Espanjan korkein sarjataso | |||
Värit | ||||
Puheenjohtaja | Ángel Haro | |||
Päävalmentaja | Manuel Pellegrini | |||
|
Historia
muokkaaVuonna 1907 joukko teknillisen koulun oppilaita päätti perustaa jalkapalloseuran. Seuran nimeksi tuli Sevilla Balompié, ja peliasu oli aluksi sinivalkoinen. Seuran ensimmäiseksi presidentiksi valittiin Juan del Castillo Ochoa. Seuran nimi vaihtui alkuaikoina taajaan; vuonna 1908 seuran nimeksi tuli Atlético Hispalense, ja myöhemmin samana vuonna Bética Hispalense.
Vuonna 1909 paikalliskilpailija Sevilla FC joutui keskinäisten erimielisyyksien kynsiin seurajohdon kieltäytyessä palkkaamasta työväenluokkaan kuulunutta pelaajaa. Johtokunnan jäsen Eladio García de la Borbolla päätti tämän takia jättää Sevilla FC:n, ja perustaa oman seuran, jossa sosiaalisella syrjinnällä ei tulisi olemaan sijaa. Näin syntyi Betis FC, joka vuonna 1914 fuusioitui Bética Hispalensen kanssa. Toisaalta on väitetty, että syntytausta olisi johtunut suhtautumisesta ammattilaisuuteen, eikä luokkaeroihin. Betisin syntymävuodeksi lasketaan kuitenkin 1907 eikä fuusion tai Betis FC:n perustamisvuotta. Näin ollen Real Betis juhli 100-vuotista taivaltaan, centenariota, vuonna 2007. Myöhemmin samalla vuosikymmenellä Espanjan silloinen kuningas Alfonso XIII antoi seuralle oikeuden käyttää etuliitettä Real (kuninkaallinen). Tämän kuningashuoneen suosion on arveltu auttaneen seuraa sen vaikealla alkutaipaleella.
Ennen Espanjan liigan perustamista vuonna 1928 Betis otteli lähinnä Andalusian-mestaruudesta. Siinä se oli enimmäkseen jäljessä paikalliskilpailijastaan Sevilla FC:stä. Ainoan Andalusian-mestaruutensa Betis otti vuonna 1928.[1]
1930-luvulle tultaessa Real Betis oli kuitenkin ohittanut kehityksessä Sevilla FC:n. Kansallinen sarjajärjestelmä perustettiin vuonna 1928, ja joukkue pelasi useana vuonna toiseksi korkeimman sarjatason Segunda Divisiónin kärkikahinoissa. Sarjanousu tapahtui lopulta vuonna 1932, ja Real Betis oli ensimmäinen andalusialainen joukkue pääsarjassa. Kolme vuotta myöhemmin Real Betis otti historiansa ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan mestaruutensa. Joukkuetta valmensi tuolloin irlantilainen Patrick O'Connell ja sen profiilipelaajia olivat muiden muassa Urguiaga ja Jaro. Mestaruuden jälkeen alkoi kuitenkin surullinen vaihe, kun Espanjan sisällissota käytännössä tuhosi 30-luvun mestaruusjoukkueen. Betis oli hyvissä väleissä ennen sotaa hallinneiden tasavaltalaisten kanssa, kun taas valtaan nousseen Francon hallinnon suosikkijoukkue oli Sevilla FC. Sisällissodan aikaan Betisin stadion takavarikoitiin italialaisten joukkojen harjoituskentäksi, ja sodan jälkeen Betis putosi alasarjoihin, aina Tercera Divisióniin saakka. Samalla Sevilla FC menestyi erinomaisesti. Näihin aikoihin Betisin kannattajien keskuudessa versoi senecalainen Manque pierda -ideologia, jonka mukaan seuraa kannatetaan, vaikka se pelaisi huonostikin. Vuonna 1954 seura lopulta nousi Segunda Divisióniin, ja vuonna 1958 vihdoin takaisin pääsarjaan.
Sarjanousun jälkeen Betis nousi uuteen kukoistukseensa. Seuran puheenjohtaja Benito Villamarín hankki seuralle uuden stadionin, ja tuon aikakauden Betisin on sanottu nauttineen koko Espanjan suosiota. Kentällä tapahtumia johti Luis del Sol, joka vuonna 1960 lähti Real Madridiin ja kahta vuotta myöhemmin Juventukseen, Italiaan. 1960-luvun alun kukoistus jäi kuitenkin melko lyhytaikaiseksi, ja presidentti Villamarínin kuoltua vuonna 1966 Betis putosi sarjaporrasta alemmaksi. Tästä seurasi kausi niin sanottuna hissijoukkueena: Tuolloin Betis vaihtoi sarjatasoaan Primeran ja Segundan välillä taajaan. Vuonna 1974 Betis kuitenkin nousi liigaan, ja voitti kolme vuotta myöhemmin ensi kerran Espanjan cupin, Copa del Reyn.
1990-luvulta lähtien Betisin menestys on ollut vaihtelevaa. Joukkueeseen on hankittu tähtipelaajia kuten Denílson, Finidi George ja Robert Jarni, mutta silti Betis on välillä ollut sarjataulukon hännillä. Vuonna 2005 Betis voitti Espanjan cupin, ja sijoituttuaan liigassa neljänneksi se pääsi pelaamaan Mestarien liigaan kaudella 2005–2006. Betis venyi eurokentillä hienoihin suorituksiin kuten voittoon Chelseasta, mutta kotimaan sarjassa menestys oli heikko ja sarjapaikka säilyi vain täpärästi. Kaudet 2006–2007 ja 2007–2008 olivat joukkueelle myös vaikeita ja joukkue taisteli sarjasta putoamista vastaan. Joukkueessa on nähty useita valmentajia ja monet pelaajahankinnoista eivät ole onnistuneet odotetulla tavalla. Tämä johti kasvavaan kritiikkiin kannattajien taholta seurajohtoa vastaan. Kesällä 2008 seuran omistaja Manuel Ruíz de Lopera ilmoitti myyvänsä seuran osakkeet ryhmälle kiinteistöalan liikemiehiä. Kaudella 2008–2009 Betis lopulta hävisi putoamistaistelun ja putosi Segundaan.[2]
Pelaajat
muokkaa- Tilanne 31. elokuuta 2024.[3]
|
|
Entisiä pelaajia
muokkaaSaavutukset
muokkaa- Espanjan pääsarjamestaruudet (Primera División): 1
- 1934–1935
- Espanjan kuninkaan cup (Copa del Rey): 3
- 1977, 2005, 2022
Valmentajat
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ http://www.rsssf.com/tabless/span-surchamp.html
- ↑ El Resumen de la Liga BBVA 2008–2009 Marca. Viitattu 22.6.2009. (espanjaksi)
- ↑ Plantillas – Primer Equipo Real Betis Balompié. Viitattu 10.9.2016. (espanjaksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- Real Betisin sivusto (espanjaksi)
- Béticos y Andaluces (espanjaksi)