Ratikkamuseo
Ratikkamuseo tai Raitioliikennemuseo on Helsingin kaupunginmuseon alaisuudessa toimiva erikoismuseo Helsingin Taka-Töölössä. Museo esittelee Helsingin raitioliikenteen historiaa. Se on sijoitettu Helsingin vanhimpaan, vuodelta 1900 peräisin olevaan raitiovaunuhalliin, jonka on suunnitellut arkkitehti Waldemar Aspelin.
| Ratikkamuseo | |
|---|---|
| Raitioliikennemuseo | |
 |
|
| Osoite | Töölönkatu 51 A |
| Sijainti | Taka-Töölö, Helsinki |
| Koordinaatit | |
| Rakennustyyppi | Erikoismuseo |
| Valmistumisvuosi | 1900, museona avattu 1993 |
| Suunnittelija | Waldemar Aspelin |
| Haltija | Helsingin kaupunki |
| Kerrosluku | 1 |
 |
|
Raitioliikennemuseo kertoo Helsingin joukkoliikenteen historian vaiheet aina hevosraitiovaunuista alkaen. Museossa on raitiovaunuja sekä runsaasti niihin liittyvää esineistöä ja kuvia. Kiskoilla on myös helsinkiläisten kesäkuumalla suuresti suosima seinätön avovaunu, jota käytettiin viimeksi vuoden 1952 olympialaisten aikana. Ajurien ja rahastajien asut sekä varusteet eri vuosikymmeniltä kertovat heidän tekemästään työstä. Museossa on sähköraitiovaunut ja kengityspaja rinnakkain.
Helsingin kaupunginmuseo avasi 12. kesäkuuta 2008 uudistuneen Ratikkamuseon osana Kulttuuritehdas Korjaamon tarjontaa.[1]
Historia muokkaa
Helsingin kaupungin liikennelaitoksen edeltäjät, Helsingin Omnibusosakeyhtiö harjoittivat liiketoimintaansa vuodesta 1887 alkaen Töölössä Ruusulan huvila-alueella. Hevosraitiovaunuliikenteen tarpeisiin alueella oli muun muassa hevostallit, vaunuvaja, pesutupa, öljyvarasto ja satulaverstas. Yhtiön nimi muutettiin hevosraitioliikennettä suunniteltaessa vuonna 1890 Helsingin Raitiotie- ja Omnibusosakeyhtiöksi. Se vastasi raitioliikenteen rakentamisesta ja liikennöinnistä Helsingin alueella ja yksityisillä esikaupunkilinjoilla Kulosaaressa, Haagassa ja Munkkiniemessä 1910-luvulta alkaen. Raitiovaunujen ohella liikenteessä oli edelleen omnibusseja. Helsingin kaupunki hankki yhtiön osake-enemmistön vuonna 1913.[2][3]
Helsingissä säännöllinen liikenne alkoi vuonna 1891. Ensimmäiset hevosvetoiset vaunut kulkivat reiteillä Kaivopuisto–Töölö ja Lapinlahti–Sörnäinen. Vuosisadan vaihteessa raitiovaunuliikenne sähköistettiin. Sähköraitiotieliikenteen alkaminen merkitsi alueen muuttumista uudenaikaiseksi hallialueeksi.
Vuonna 1900 valmistui vaunuhalli, nykyinen Raitioliikennemuseo, joka on arkkitehti Valdemar Aspelinin suunnittelema. Rakennuksen kummassakin päässä oli alun perin ovet, joten vaunut voitiin ajaa sen läpi. Lisäksi rakennuksessa toimi hevosten kengityspaja. Myöhemmin rakennettiin viereen laajempi vaunuhalli, nykyinen Töölön raitiovaunuvarikko.
Vaunuhallista museoksi muokkaa
.jpg){kind=spacer}
Vaunuhallin muuttaminen museoksi alkoi 1980-luvun puolivälissä. Museo valmistui vuonna 1992. Lokakuussa 1993 Helsingin kaupungin liikennelaitos luovutti museokokoelmansa Helsingin kaupunginmuseolle, ja Raitioliikennemuseo avattiin yleisölle.[4] Museoon on ilmainen sisäänpääsy.[5]
Näyttelyt muokkaa
- Vuosisadan ratikkamatka Ratikkamuseossa (Alkanut 12.6.2008)
- Joukkoliikenne Helsingissä (Päättynyt 2.9.2007)
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Ratikkamuseo - Vuosisadan ratikkamatka Ratikkamuseossa 12.6 alkaen (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ helsinkiopas.com - Tietoja Raitioliikennemuseosta
- ↑ Liikenteen historiaa Helsingissä - Raitioliikenne (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Raitioliikennemuseo - Museorakennuksen historiaa (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Helsingin kaupunginmuseo, Raitioliikennemuseo
