Rannikkorahkasammal
Rannikkorahkasammal (Sphagnum affine) on kookkaita ja rotevia lajeja sisältävän Sphagnum-sektion hennoin laji. Se kuuluu Sphagnaceae-heimoon ja rahkasammalten sukuun.
| Rannikkorahkasammal | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Erittäin uhanalainen [2] |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Sammalet Bryobionta |
| Kaari: | Lehtisammalet Bryophyta |
| Luokka: | Sphagnopsida |
| Lahko: | Sphagnales |
| Heimo: | Sphagnaceae |
| Suku: | Rahkasammalet Sphagnum |
| Laji: | affine |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Ulkonäkö muokkaa
Yleisväriltään rannikkorahkasammal on vaaleanvihreää tai kellertävää. Rannikkorahkasammal muistuttaa kalvakkarahkasammalta (Sphagnum papillosum), etelänrahkasammalta (Sphagnum palustre) ja vaalearahkasammalta (Sphagnum centrale). Rannikkorahkasammalen varsilehdet ovat noin 1 millimetrin ja haaralehdet noin 1,5 millimetrin mittaisia. Se on kaksikotinen.
Elinympäristö ja levinneisyys muokkaa
Lajia esiintyy Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois- ja Etelä-Amerikassa. Suomessa sitä esiintyy ainoastaan kymmenellä eri paikalla Lounais-Suomessa. Sen elinympäristöä ovat suot ja nimensä mukaan rannat. Suomen uhanalaisuusluokittelussa rannikkorahkasammal on erittäin uhanalainen[4]. Sen uhkia ovat ojitus, turpeenotto ja metsien muutokset. Euroopassa laji on elinvoimainen.
Seuralaislajit muokkaa
Rannikkorahkasammalen yleisimpiä seuralaislajeja ovat etelänrahkasammal, kalvakkarahkasammal, korpirahkasammal (Sphagnum girgensohnii), punarahkasammal (Sphagnum magellanicum) ja rämerahkasammal (Sphagnum angustifolium).
Lähteet muokkaa
- Biomi.org: Lehtisammalet (Arkistoitu – Internet Archive)
- Ymparisto.fi
Viitteet muokkaa
- ↑ Hallingbäck, T.: Sphagnum affine IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 8.8.2022. (englanniksi)
- ↑ Rannikkorahkasammal – Sphagnum affine Laji.fi. Viitattu 8.8.2022.
- ↑ Taksonomian lähde ITIS: Sphagnum affine. Viitattu 9.9.2009. (englanniksi)
- ↑ Ulvinen, Tauno & Syrjänen, Kimmo: Suomen sammalten levinneisyys eliömaakunnissa 2 ymparisto.fi. Viitattu 12.5.2012.