Raitameriahven
Raitameriahven eli seeprameriahven[4] (Epinephelus fasciatus) on meriahventen (Serranidae) heimoon ja meriahventen (Epinephelinae) alaheimoon kuuluva meri- ja murtovesissä elävä kalalaji.[2] Se on sukunsa Epinephelus tyyppilaji.[5]
| Raitameriahven | |
|---|---|
_(6132696543).jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Alaluokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
| Heimo: | Meriahvenet Serranidae |
| Alaheimo: | Meriahvenet Epinephelinae |
| Tribus: | Epinephelini |
| Suku: | Epinephelus |
| Laji: | fasciatus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit[3] | |
|
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö
muokkaa
Raitameriahvenen pituus on tavallisesti 22 senttimetrin luokkaa ja voi maksimissaan olla noin 40 senttimetriä. Laji voi painaa jopa kaksi kilogrammaa.[2] Sen ruumiin värityksessä on suurta vaihtelua aina vaalean harmaanvihreästä tulipunaiseen tai vaalean punakeltaiseen. Kyljillä on usein viisi pystysuuntaista juovaa, joiden väri vaihtelee tummasta punaiseen. Vatsapuoli on vaalea tai valkea. Pään yläpuoli on tumman punaruskea ja siinä on usein samanvärisiä raitoja tai laikkuja.[6] Lajilla on selkäevässään 11 piikkiruotoa ja 15–17 pehmeää ruotoa. Peräevässä on kolme piikkiruotoa ja kahdeksan pehmeää ruotoa.[2] Evät ovat punaoransseja, vaalean kellanvihreitä tai vihreänruskeita. Selkäevän kannassa on mustanruskea viiva ja jokaisessa sen 11 piikissä on kärjessä musta kolmionmuotoinen alue.[6]
Levinneisyys ja elinympäristö
muokkaaRaitameriahventa tavataan indopasifisella merialueella Punaiseltamereltä Etelä-Afrikkaan asti, itään Pitcairnsaarille asti, pohjoisessa Japaniin ja Koreaan asti sekä etelässä Australiaan asti.[2] Lajin levinneisyys kattaa Intian valtameren saaret. Se on yksi tribuksensa yleisimmistä ja laajalle levinneimmistä lajeista. Raitameriahvenen uskotaan jakautuvan ainakin kuuteen erilliseen osapopulaatioon, jotka voidaan erottaa toisistaan yksilöiden suomujen määrästä ja värityksestä.[1] Raitameriahven voi elää 4–160 metrin syvyydessä vedenpinnasta, mutta oleilee yleensä 20–45 metrin syvyydessä.[2] Sen elinympäristöjä ovat koralliriutat ja kallioiset vedenpohjat.[5]
Ravinto ja elintavat
muokkaaMadagaskarin alueella raitameriahvenen ravintoa ovat taskuravut, kalat, katkaravut, ja välipyrstöiset ravut. Keniassa laji syö rapuja, sirkkaäyriäisiä, kaloja, käärmetähtiä ja tursaita. Punaisessameressä sen ravintoa taas ovat pääasiassa kalat ja äyriäiset (enimmäkseen ravut).[2] Raitameriahven voi saavuttaa sukukypsyyden 12-16 senttimetrin mittaisena (standardipituutta). Se voi elää parhaimmillaan noin 20-vuotiaaksi.[1]
Lähteet
muokkaa- Taksonomian lähde tribusten sukuihin asti: Nelson, Joseph S. & Grande, Terry C. & Wilson, Mark V. H.: Fishes of the World, s. 447. (Fifth edition) Hoboken, New Jersey: John Wiley & Sons, 2016. ISBN 9781118342336 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 22.7.2020). (englanniksi)
- Taksonomian lähde sukujen lajeista alaspäin: Epinephelus fasciatus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 22.7.2020. (englanniksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c Law, C.: Epinephelus fasciatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-2. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 22.7.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Epinephelus fasciatus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 22.7.2020. (englanniksi)
- ↑ Synonyms of Epinephelus fasciatus FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 22.7.2020. (englanniksi)
- ↑ Markku Varjo, Lauri Koli ja Harri Dahlström: Maailman kalojen nimet, s. 72. Suomen Biologian Seura Vanamo, 2004. ISBN 951-9108-13-0
- ↑ a b Randall, John E. & Heemstra, Phillip C.: FAO Species Catalogue (Vol 16 - Groupers of the World, s. 69, 151. Rooma: FAO, 1993. ISBN 92-5-103125-8 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 22.7.2020). Arkistoitu. (englanniksi)
- ↑ a b Blacktip grouper fact file Arkive. Arkistoitu 6.9.2017. Viitattu 22.7.2020. (englanniksi)