Avaa päävalikko

Raimo Yrjö Heinonen (s. 29. toukokuuta 1935 Turku) on suomalainen entinen voimistelija ja olympiamitalisti.

Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten telinevoimistelu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Pronssia Pronssia Melbourne 1956 joukkuekilpailu
EM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Antwerpen 1965 hyppy

Heinonen sai olympiapronssia Melbournen kesäkisoissa 1956 telinevoimistelun joukkuekilpailussa. Hän sijoittui 12-ottelussa 37:nneksi ja yksittäisistä telineistä parhaiten rekillä 18:nneksi. Olympiakisoihin Heinonen osallistui myös Roomassa 1960 ja Tokiossa 1964.

Viidensissä EM-kisoissaan 1965 Heinonen saavutti hypyssä hopeaa. MM-kisoihin hän osallistui kahdesti.

Oman urheilu-uransa jälkeen Heinonen on toiminut Suomen Voimisteluliiton päävalmentajana 1967–1969 ja urheilun järjestötehtävissä muun muassa Suomen Voimisteluliiton ja Suomen Voimistelusäätiön hallituksessa. Turun Urheiluliiton puheenjohtajana hän toimi 19782004. Hän sai ansioistaan SLU:n vuoden seurajohtajapalkinnon 2004. Heinoselle myönnettiin liikuntaneuvoksen arvonimi vuonna 2005[1].

Raimo Heinosen poika Jari Heinonen voitti voimistelussa 23 Suomen mestaruutta 1980-luvulla. Jari Heinosen tyttäristä Marianne (myöh. Sjöroos) on ryhmäaerobicin maailmanmestari vuodelta 2004, Pauliina (myöh. Ojansivu) on saavuttanut näytösvoimistelussa PM-pronssia ja SM-kultaa sekä kilpaillut myös cheerleadingissa ja Johanna on myös kilpaillut aerobicissa[2].

SaavutuksiaMuokkaa

OlympiakisoissaMuokkaa

  • Joukkuekilpailussa pronssia 1956, kuudes 1960 ja kahdeksas 1964
  • 12-ottelussa 37:s 1956, 42:s 1960 ja 39:s 1964
  • Rekillä 18:s 1956, 22:s 1960 ja 54:s 1964
  • Hypyssä 41:s 1956, 68:s 1960 ja 19:s 1964
  • Nojapuilla 21:s 1956, 23:s 1960 ja 52:s 1964
  • Hevosella 30:s 1956, 46:s 1960 ja 36:s 1964
  • Permannolla 46:s 1956, 71:s 1960 ja 42:s 1964
  • Renkailla 45:s 1956 sekä 69:s 1960 ja 1964

MM-kisoissaMuokkaa

  • Joukkuekilpailussa neljäs 1958 ja seitsemäs 1962
  • 12-ottelussa 15:s 1958 ja 40:s 1962

EM-kisoissaMuokkaa

  • Moniottelussa keskeytti 1955, 12:s 1957, 22:s 1961, 20:s 1963 ja 15:s 1965
  • Hypyssä hopeaa 1965
  • Hevosella seitsemäs 1961
  • Nojapuilla seitsemäs 1963[3]

PM-kisoissaMuokkaa

  • Joukkuekilpailussa kultaa 1957, 1959 ja 1961
  • 6-ottelussa pronssia 1959 ja 1961

SM-kisoissaMuokkaa

  • Moniottelussa kultaa 1957, 1961, 1964 ja 1965
  • Yksittäisillä telineillä yhteensä 7 kultaa

LähteetMuokkaa

  • Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 60. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7.
  • Vesa-Matti Peltola: Yhtä ja toista Urheilukunniamme puolustajista, osa 3. Urheilutietäjän joulu, 2002, s. 39.

ViitteetMuokkaa

  1. Arponen, Antti O.: Liikuntaneuvoksia on monenlaisia ja monentasoisia. Urheilutietäjän kesä, 2012, s. 64. Suomen urheilutietäjät ry..
  2. Saivosalmi, Kirsi: Kärrynpyöriä neljässä sukupolvessa. Turun Sanomat, 24.5.2019, s. 14.
  3. Vesa-Matti Peltola: Yhtä ja toista Urheilukunniamme puolustajista, osa 9. Urheilutietäjän joulu, 2005, s. 32.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.