Wikipedia

R. B. D. Blakeney

Robert Byron Drury (R. B. D.) Blakeney (18. huhtikuuta 1872 – 1952) oli brittiläinen pioneeriupseeri ja poliitikko. Hän toimi vuosina 1919–1923 Egyptin kansallisen rautatieyhtiön pääjohtajana ja oli brittiläisen äärioikeistolaisen British Fascists -puolueen puheenjohtaja syyskuusta 1924 vuoteen 1926.

R. B. D. Blakeney
Henkilötiedot
Syntynyt18. huhtikuuta 1872
Mitcham, Surrey, Englanti
Kuollut1952
Ammatti sotilas
Sotilashenkilö
Palvelusvuodet 1891–1914
1914–1922
Taistelut ja sodat Omdurmanin taistelu
toinen buurisota
ensimmäinen maailmansota
Sotilasarvo prikaatikenraali
Kunniamerkit Distinguished Service Order[1]
CMG[1][2]
ym., ks. alla
Ylennykset luutnantti (1894)
kapteeni (1902)
majuri (1911)
prikaatikenraali (1919)
Joukko-osasto Kuninkaallinen pioneeriarmeijakunta (1891–1914)

Elämäkerta muokkaa

Blakeney syntyi Surreyssä 18. huhtikuuta 1872.[2] Hänen isänsä William Blakeney oli laivaston purseri (Paymaster-in-Chief).[1]

Blakeney liittyi kuninkaallisen pioneeriarmeijakunnan palvelukseen 24. heinäkuuta 1891.[2] 24. heinäkuuta 1894 hänet ylennettiin luutnantiksi. Hän osallistui Egyptin armeijan mukana brittien ja egyptiläisten sotaretkeen Sudanissa vuosina 1896–1899 sekä Omdurmanin taisteluun.[1][3]

Toisessa buurisodassa Blakeneyn vastuulla oli huhtikuusta 1899 tammikuuhun 1900 3. kuumailmapallo-osasto.[3] Hän otti myös osaa operaatioihin Kapmaassa ja Oranjejoen siirtomaassa.[1] Hänet ylennettiin kapteeniksi 1. heinäkuuta 1902.[4]

Vuosina 1906–1913 Blakeney toimi Egyptin valtionrautateiden varapääjohtajana.[3] 24. heinäkuuta 1911 hän sai ylennyksen majuriksi. Hän jäi eläkkeelle armeijan palveluksesta 4. helmikuuta 1914.[2]

Ensimmäisessä maailmansodassa Blakeney palveli sotilasoperaatioissa Suezin kanavan läheisyydessä ja osallistui myös Dardanellien sotaretkeen 1915–1916. Hänellä oli osuutensa kolmannen Gazan taistelun valmisteluissa lokakuussa 1917. Sodan jälkeen hänestä tuli 1. huhtikuuta 1919 Egyptin valtionrautateiden pääjohtaja, missä tehtävässä pysyi vuoteen 1923 asti.[1][3][5][6] Hänet siirrettiin komentajareserviin 1. maaliskuuta 1920.[2]

Poliittinen ura muokkaa

Palattuaan Britanniaan 1920-luvulla Blakeney liittyi The Britons -nimisen laitaoikeistolaiseen järjestöön.[3]

Blakeney oli yksi toukokuun 6. päivä 1923 perustetun[7] perustetun British Fascisti -puolueen johtavista jäsenistä. Vaikka puolue oli nimellisesti fasistinen ja sen perustaja Rotha Lintorn-Orman oli tehnyt tiettäväksi ihailuaan Benito Mussolinia kohtaan, oli sen jäsenillä hyvin vähän syvempää ymmärrystä fasismista, ja puoluetta onkin luonnehdittu lähinnä konservatiivipuolueen suojajoukoksi ja ideologiseksi kumppaniksi[8]. Blakeney itse rinnasti puolueen partioliikkeeseen ja sen edustamiin ihanteisiin sovitettuna aikuisille.[5][6][9] Hän uskoi myös moraalittoman kirjallisuuden ja "inhan seksi-hölynpölyn" (nasty sex nonsense) olevan vasemmistolaisten juonia ja että ne "sotkivat kotielämän pyhyyttä".[10]

British Fascisti -puolueen ensimmäinen puheenjohtaja Leopold Canning, paroni Garvagh[11] erosi tehtävästään tammikuussa 1924, ja Blakeney sai puolueen puheenjohtajan tehtävän syyskuussa samana vuonna. Hän oli kyvykäs organisaattori ja poliittisesti pragmaattinen – eräs hänen keinoistaan parantaa puolueen houkuttelevuutta oli muuttaa nimi englantilaisempaan muotoon British Fascists, minkä lisäksi puolueesta tehtiin yhtiö. Hän kirjoitti säännöllisesti puolueen Fascist Week -aikakauslehteen.[3][5]

British Fascists ajautui vuoden 1926 yleislakon koittaessa riitaan, sillä se oli koko olemassaolonsa ajan odottanut yleislakon kaltaista tilannetta, jossa pääsisi todistamaan kykynsä palvella yhteiskuntaa vasemmistolaisten juonet torjuakseen. Maan hallitus kuitenkin ilmoitti, että se ei suostuisi tekemään puolueen kanssa yhteistyötä, ellei se luopuisi fasismista nimityksenään. Osa jäsenistä, mukaan lukien Blakeney, varapuheenjohtaja ja lippueamiraali A. E. Armstrong ja Edinburghin jaarli Patrick Boyle, jätti puolueen ja perusti oman ”Lojalisteiksi” nimitetyn ryhmänsä, joka teki yhteistyötä Organisation for the Maintenance of Supplies -huoltoapujärjestön kanssa yleislakon aikana.[12]

British Fascists -puolueesta eronsa jälkeen Blakeney oli tekemisissä muiden äärioikeistolaisten järjestöjen kanssa. Hän liittyi Imperial Fascist League (IFL) -puolueeseen ja puhui muutamissa sen kokoontumisissa. Hän liittyi myös vuonna 1932 perustettuun British Union of Fascists -fasistipuolueeseen siitäkin huolimatta, että sen jäsenet pahoinpitelivät hänet ja IFL:n johtohenkilö Arnold Leesen ainakin kerran.[3]

Lokakuussa 1933 The Manchester Guardian julkaisi Blakeneyn raportin hänen edelliskuussa tekemästään vierailusta natsi-Saksan Sonnenbergin keskitysleirille lähellä Puolan rajaa, jossa hän sanoi, ettei nähnyt leirin oloissa mitään puutteita.[13] Vuonna 1938 Blakeney oli mukana antisemitistisen alahuoneen jäsenen Archibald Maule Ramsayn johtamassa Nordic League -ryhmässä, jonka tarkoitus oli toimia Britannian antisemitististen, rodullisten ja kansallismielisten järjestöjen koordinaattorina.[3][14]

Siinä missä monet muut brittiläiset äärioikeiston johtohahmot internoitiin turvallisuussäännös 18B:n myötä, Blakeney pysyi vapaana ja palveli toisen maailmansodan aikana Kotikaartissa. Hän kuoli vuonna 1952.[3]

Perhe muokkaa

Blakeney avioitui vuonna 1903 majuri Nelson Ellisin tyttären Dorothyn kanssa. Pariskunnalle syntyi ainakin kaksi poikaa ja yksi tytär.[1]

Kunnianosoitukset ja arvonimet muokkaa

Blakeneylle myönnettiin uransa aikana seuraavat kunnianosoitukset, mitalit ja arvonimet:

Lähteet muokkaa

  • Barberis, Peter; McHugh, John; Tyldesley, Mike: Encyclopedia of British and Irish Political Organizations: Parties, Groups and Movements of the Twentieth Century. Pinter, 2000. ISBN 1-85567-264-2. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Toczek, Nick: Haters, Baiters and Would-Be Dictators: Anti-Semitism and the UK Far Right. Routledge, 2016. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Creagh, O'Moore; Humphris, Edith M.: The V. C. and D. S. O., Volume II. London: The Standard Art Book Co., Ltd, 1924. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  • The Half-Yearly Army List, January 1940. London: His Majesty’s Stationery Office. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Linehan, Thomas: British Fascism, 1918-39: Parties, Ideology and Culture. Manchester University Press, 2000. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Pugh, Martin: Hurrah For The Blackshirts!: Fascists and Fascism in Britain Between the Wars. Pimlico, 2006. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Griffiths, Richard: Fellow Travellers of the Right: British Enthusiasts for Nazi Germany, 1933-1939. Faber & Faber, 2015. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Webb, Simon: British Concentration Camps: A Brief History from 1900–1975. Pen & Sword History, 2016. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Griffin, Roger; Feldman, Matthew: Fascism: Fascism and culture. Routledge, 2004. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • United Services College, 1874-1911 : a supplement. Caxton Press, 1959. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l Creagh & Moore 1924, s. 91
  2. ↑ a b c d e The Half-Yearly Army List, January 1940, s. 1314
  3. ↑ a b c d e f g h i Toczek 2000, s. 245
  4. ↑ The London Gazette, 1.8.1902. HM Government. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  5. ↑ a b c Linehan 2000, s. 61–62
  6. ↑ a b Pugh 2006, s. 51
  7. ↑ Linehan 2000, s. 60
  8. ↑ Pugh 2000, s. 57
  9. ↑ Linehan 2000, s. 63
  10. ↑ Griffin & Feldman 2004, s. 343, 344
  11. ↑ Pugh 2000, s. 52
  12. ↑ Griffiths 2015
  13. ↑ Webb 2016
  14. ↑ Barberis, McHugh & Tyldesley 2000, s. 191
  15. ↑ United Services College, 1874-1911 : a supplement, s. 28
  Edeltäjä:
Leopold Canning 		British Fascists -puolueen puheenjohtaja
1924–1926 		Seuraaja:
?
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=R._B._D._Blakeney&oldid=21493126”