Wikipedia

Pyreneittenkoira

koirarotu

Pyreneittenkoira (ransk. chien de montagne des Pyrénées) on laumanvartijarotu, joka on kotoisin Ranskasta, Pyreneiden vuoristosta. Se kuuluu FCI:n roturyhmään 2. Vuonna 2018 se oli Ranskassa 17. suosituin paikallinen rotu[2] - listauksessa se on 18. suosituin, mutta tämä johtuu ainoastaan siitä, että virallinen listaus laskee myös madagaskarilaisen coton de tuléarin ranskalaiseksi roduksi.

Pyreneittenkoira
Avaintiedot
Alkuperämaa  Ranska
Määrä Suomessa rekisteröity 2383[1]
Alkuperäinen käyttö lampaiden vartiointi
Nykyinen käyttö seura- ja vahtikoira, laumanvartija
Elinikä 10-12 vuotta
Muita nimityksiä chien de montagne des Pyrénées, Great Pyrenees, pyrre
FCI-luokitus ryhmä 2 Pinserit ja snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat;
alaryhmä 2.2 Vuoristokoirat;
#137
Ulkonäkö
Paino uros 60 kg, narttu 45 kg
Säkäkorkeus uros 70–80 cm, narttu 65–75 cm
Väritys valkoinen, mutta harmaita, vaaleankeltaisia tai oransseja merkkejä voi olla

Ulkonäkö muokkaa

 

Pyreneittenkoira on suuri, vaikuttava ja vahva koirarotu. Se on hieman korkeuttaan pitempi. Silmät ovat pienet ja mantelinmuotoiset - väriltään meripihkan ruskeat. Ilmeen tulisi olla älykäs ja katseen lempeä sekä hieman uneksiva. Pyreneittenkoiran kaula on hyvin vahva, mutta melko lyhyt. Häntä on tuuhea ja sen kärjessä on mieluiten J:n muotoinen koukku.

Väritys on valkoinen, jossa voi mahdollisesti olla suden- tai mäyränharmaita, vaaleankeltaisia tai oransseja merkkejä esimerkiksi päässä ja hännän tyvessä.

Turkki on hyvin paksu, karva on melko pitkää ja taipuisaa. Se on myös itsestään puhdistuva eli hiekat yms varisee turkista sen kuivuessa tai harjattaessa. Turkki ei vaadi paljoa pesua ja etenkään ulkokoirana elävää koiraa ei tulisikaan pestä usein että sen karva säilyy hyvälaatuisena ja hylkii kosteutta/likaa (ulkokoiran turkin tulisi olla hieman rasvapintainen ja karhea, ei silkkisen villava ns pentukarva). Muuten koira tietenkin vaatii hoitoa, esim tassuanturoiden välisiä karvoja joutuu yleensä lyhentämään säännöllisesti ja turkkia on syytä harjata viikottain ettei siihen muodostu takkuja.

Muiden paksuturkkisten ja runsaspohjavillaisten rotujen tapaan pyrrellekin voi tulla ns hotspotteja ihoon jos se joutuu elämään jatkuvasti kosteissa oloissa tai sitä pestään usein kuivaamatta pohjavillaa huolellisesti esim hiustenkuivaajalla.

Luonne ja käyttäytyminen muokkaa

Pyreneittenkoiran pääasiallinen käyttötarkoitus on ollut, ja on osin edelleenkin kotieläinlaumojen suojelu suurpetoja vastaan. Nykyään pyreneittenkoirat toimivat Suomessa pääosin seurakoirina ja pihan vahteina. Vahtivietti ilmenee yhä melko voimakkaana.

Laumanvartijaksi aiotun yksilön pitää päästä elämään ensisijaisesti vartioitavien kotieläinten pariin jo varhaisella sosiaalistamiskaudella 7-12 viikon ikäisenä. Parhaita yksilöitä laumanvartijaksi ovat yleensä rauhalliset ja hieman syrjäänvetäytyvät pennut. Täytyy välttää, ettei koira leimaudu ensisijaisesti ihmisiin. Siksi työkoiraksi tarkoitettu pentu elää vain eläinten parissa, lampolassa tai navetassa, ja siellä aluksi omassa turvallisessa aitauksessaan. Eläinten pitää ehtiä tottua toisiinsa, eikä pentu saa tallautua eläinten jalkoihin. Puolivuotisena koiran voi jo ottaa mukaan laitumelle, mutta yksin se ei voi ottaa vastuuta laumanvartioinnista ennen kuin aikuistuu.

On hyvä huomioida, ettei 1 koira riitä turvaamaan esim. suurempaa lammaslaumaa susilta, vaan vartioivia koiria pitää olla vähintäänkin 2-3. Usein työkäyttöön kannattaakin valita kerralla 2 pentua.

Rotu kehittyy muiden suurten rotujen tavoin varsin hitaasti ja sen voidaan sanoa olevan henkisesti täysin kypsä noin 1.5-2 vuotiaana ja fyysisesti 2-3 vuotiaana.

Omistajilleen ja omalle laumalleen rotu on oikein kohdeltuna loputtoman ystävällinen, pitkäpinnainen, suojeleva ja uskollinen. Pyrre on hyvä perhekoira, mutta se ei toimi palveluskoiramaisen tottelevaisesti koska ei omaa juurikaan miellyttämisen halua, sitä ei siis voi esimerkiksi pitää vapaana yleisillä alueilla.

Pyreneittenkoiralla on itsenäinen luonne ja päättelykyky, joten se toimii tarvittaessa itsenäisesti. Se on myös herkkä ja pehmeäluonteinen koira joka muistaa hyvät ja huonot asiat pitkään, jos ei ikuisesti.

Pyrre vaatii kasvuaikana omistajaltaan ymmärrystä, huumorintajua sekä johdonmukaisuutta. Kovakourainen kasvatus ei tuota toivottua tulosta, vaan saa aikaan pelokkaan ja epäluotettavan koiran. Jotkut yksilöt saattavat kokeilla teini-iässä asemaansa lauman hierarkiassa tai karkailla jos siihen avautuu tilaisuuksia. Paikkaansa koettelevaa koiraa ei tule koskaan yrittää hallita väkivalloin tai huutaen, vaan koiran kunnioitus tulee saavuttaa luontaisella auktoriteetilla: luotettavalla rauhallisuudella, peräänantamattomuudella, ennakoimalla ja oveluudella.

Perimänsä takia pyrre voi olla varautunut vieraita eläimiä ja ihmisiä kohtaan. Tästä syystä on ensiarvoisen tärkeää huolehtia koiran totuttamisesta jo nuorena vieraisiin ihmisiin ja heidän käsittelyyn sekä vieraisiin paikkoihin.

Koira ilmoittaa kuuluvalla haukullaan ympäristön tapahtumista ja kulkijoista. Jos koira elää ulkona tämä piirre yleensä korostuu ilta ja yöaikaan ja vielä entisestään se voi korostua jos koira on liian vähäisen aktiviteetin/liikunnan takia turhautunut. Tämän piirteen vuoksi rotu ei sovellu erityisen hyvin asumaan taajamaan omakotitaloon, ainakaan ulkokoiraksi.

Parhaimmillaan rotu on eläessään maaseudulla, isolla aidatulla tontilla, missä se saa juosta ja vartioida vapaasti. Pyrre tarvitsee hyvin aidatun (noin 2 m korkeat aidat) alueen tai vaihtoehtoisesti reipasta hihnassa ulkoilua päivittäin. Fyysisesti aktiivisena rotuna se ei ole tyytyväinen jos joutuu asumaan pienessä pihahäkissä tai jos se ei saa riittävästi liikuntaa.

Turkkinsa puolesta pyreneittenkoita pärjää varsin hyvin ulkonakin, kunhan sillä on käytössään lämpöeristetty kuiva koppi ja tilaa pitää itseään liikkeessä ja lämpimänä. Laumanvartijoille melko tyypillisesti pyrrekin on yleensä parhaimmillaan saadessaan elää suuremman lauman jäsenenä (ihmiset, toiset koirat tai muut kotieläimet), eikä yksinäisenä pihavahtina.

Pyreneittenkoiraa harkitsevan, ja etenkin työkoiraksi ottavan, on ehdottomasti syytä perehtyä laumanvartijakoirien erityispiirteisiin ennen koiran ottamista.

Historia muokkaa

Pyreneittenkoira on hyvin vanha koirarotu. Rotu polveutuu mahdollisesti tiibetinmastiffista, joita kulkeutui paimentolaisten matkassa Venäjän kautta Eurooppaan.

Alun perin pyreneittenkoiria käytettiin suojelemaan karjaa ‒ pääosin lampaita ‒ karhuilta, susilta, ketuilta ja ilveksiltä. Kesäisin lampaat laidunsivat Pyreneitten vuoristoylängöillä ja paimen kulki pyreneittenkoirien kanssa niiden mukana. Talvet koirat ja lampaat pidettiin laaksoissa.

Keskiajalla niitä käytettiin myös vahtimaan linnoja ja aatelisten koteja. Pyreneittenkoirasta tuli suosittu esimerkiksi Ludvig XIV:n hovissa.

1900-luvun alussa suuret maapedot hävitettiin Pyreneitten vuoristosta ja laumanvartijakoirien perinteiset työtehtävät loppuivat. Populaatio katosi lähes kokonaan. Susien ja karhujen palattua Pyreneitten vuoristoon, on koiria jälleen alettu käyttää laumanvartijakoirina Euroopassa. Yhdysvalloissa pyreneittenkoiria käytetään tänä päivänä monipuolisesti eri eläinlajien vartioinnissa.

Rotu populaarikulttuurissa muokkaa

Pyreneittenkoira ”Belle” tuli tunnetuksi 1960-luvulla Suomessakin esitetystä ranskalaisesta televisiosarjasta Belle ja Sebastian. Samanrotuinen koira esiintyy myös tarinasta 2010-luvulla tehdyssä samannimisessä näytelmäelokuvassa (2013).[3]

Lähteet muokkaa

  • Ulla Kokko: Koirien pikkujättiläinen. WSOY 2004.


Viitteet muokkaa

  1. ↑ Pyreneittenkoira Suomen Kennelliitto. Viitattu 28.6.2023.
  2. ↑ LOF 2018: Quid des races françaises? Société Centrale Canine. Haettu 4.2.2019.
  3. ↑ Belle ja Sebastian on vanhanaikaisuudessaan viehättävä lastenelokuva, Helsingin Sanomien Nyt-liite 19.3.2015. Viitattu 28.10.2016.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pyreneittenkoira.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pyreneittenkoira&oldid=21997185”