Pyhän Hyacinthuksen kirkko
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Pyhän Hyacinthuksen kirkko oli katolinen kirkko Viipurissa luovutetussa Karjalassa.
Viipurin katolinen Pyhän Hyacinthuksen seurakunta perustettiin vuonna 1799 lähinnä Venäjän armeijan palveluksessa olleita puolalaisia ja liettualaisia sotilaita ja heidän perheitään varten. Kolme vuotta seurakunnan perustamisen jälkeen vuonna 1802 seurakunta sai kirkokseen Vesiportinkadulla sijainneen rakennuksen. Rakennus oli rakennettu ennen 1640-lukua ja varhaisimmat osat jo keskiajalla. Suojelupyhimyksen mukaan kirkkoa kutsuttiin Pyhän Hyacinthuksen kirkoksi.
Rakennuksella oli historian aikana ollut monia omistajia ennen kirkolliseen käyttöön ottamista. Varhaisin tiedossa oleva omistaja on J. Boisman, joka omisti rakennuksen 1600-luvulla. Vuonna 1705 omistajaksi tuli rovasti Gestrinius ja 1700-luvun lopulla kauppias Jaenisch. Vähän ennen kirkolliseen käyttöön ottamista rakennus toimi jonkin aikaa Viipurin aatelin ritarihuoneena. Rakennusta laajennettiin vuonna 1799.
Ulkoasu
muokkaaVarsinainen kirkkosali on rakennettu luonnonkivestä ja sen uskotaan oleva peräisin keskiajalta. Rakennuksen seiniä kiersivät kaari-ikkunat ja aumakaton päällä oli pieni kattoratsastaja, joka toimi kellotornina. Kirkkorakennusta korjattiin 1800-luvuna aikana ainakin vuosina 1819, 1872, 1882 ja 1890. Suurin muutos 1800-luvulla oli vinon länsipäädyn rakentaminen suoraksi.
Kirkon lisäksi rakennuksessa oli myös muita tiloja, kuten sakasti ja papin asunto, jota laajennettiin vuonna 1904. Vuonna 1915 valmistuneessa korjaustyössä lisättiin kirkon kuoriosaan puolipyöreä absidi ja kuoriosa erotettiin kirkkosalista neljällä pylväällä. Kirkkoon tehtiin vähäisiä korjauksia myös 1920- ja 1930-luvuilla.
Kirkkosali
muokkaaKirkkosalin ja kuoriosan erottivat neljä pylvästä. Kirkkosalia valaisivat messinkiset kattokruunut. Rippituoli sijaitsi kirkkosalin oikealla seinällä ja sen päällä oli kullattu krusifiksi. Kirkkosalin seinillä oli useita maalauksia, kuten viimeinen ehtoollinen. Kirkon esineistö oli katoliseen tapaan runsas.
Sota-aika ja kirkon kohtalo
muokkaaItse kirkkorakennus säilyi talvisodasta varsin vähin vaurioin. Välirauhan aikana venäläiset tuhosivat kirkon sisustuksen. Jatkosodan aikana suomalaiset kunnostivat kirkkoa ja se vihittiin uudelleen käyttöön 1942, mutta 1944 kirkko oli taas jätettävä Neuvostoliitolle. Neuvostoliitossa kirkollinen sisustus taas tuhottiin. v. 2010 asti rakennuksessa toimii lasten taidekoulu. Nykyisin rakennus on Viipurin museon käytössä.
Kirkon esineistön kohtalosta ei ole täysin varmoja tietoja. Helsingin hiippakunnan hallussa on kullatusta pronssista ja hiotuista kristalleista valmistettu monstranssi, joka on lahjoitettu Viipurin kirkolle vuonna 1838 sekä 1700-luvulta peräisin olevat hopeiset vesi- ja viinikannut. Näiden esineiden tiedetään varmuudella olevan peräisin Viipurin Pyhän Hyacinthuksen kirkosta.
Lähteet
muokkaa- Koponen Paavo, Karjalan kirkkokummut. Tammi, Sulkava 1999. ISBN 951-31-1431-7
- Karjalan luterilaiset kirkot ja seurakuntien pyhät esineet, toimittanut Soile Rinno ja Minna Laukkanen. Etelä-Karjalan taidemuseon julkaisuja 18:1a, Jyväskylä 1997. ISBN 951-785-012-3
Aiheesta muualla
muokkaa