Purolitukka
Purolitukka (Cardamine amara) on lähinnä Euroopassa tavattava, ristikukkaisiin kuuluva kasvilaji.
| Purolitukka | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Brassicales |
| Heimo: | Ristikukkaiskasvit Brassicaceae |
| Suku: | Litukat Cardamine |
| Laji: | amara |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Cardamine amara |
|
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko
muokkaa
Monivuotinen, rönsyilevä purolitukka kasvaa 20–40 cm korkeaksi. Varsi on särmikäs ja monilehtinen. Lehdet ovat parilehdykkäisiä ja väriltään puhtaanvihreitä. Lehdykät ovat soikeahkoja ja niiden reunan muoto vaihtelee isohampaisista mutkalaitaisiin. Kukan terälehdet ovat valkoiset ja pituudeltaan 7–9 mm, ponnet ovat tumman sinipunaisia. Purolitukka kukkii Suomessa touko-kesäkuussa. Siemenet kypsyvät 2–3 cm pitkissä, hoikissa ja litteissä liduissa.[1]
Muista Suomessa tavattavista litukkalajeista purolitukka muistuttaa eniten luhtalitukkaa (C. pratensis).[2]
Levinneisyys
muokkaaPurolitukkaa tavataan suurimmassa osassa Eurooppaa Pohjois-Espanjasta ja Britteinsaarilta itään aina Keski-Venäjälle saakka. Etelässä levinneisyysalue ulottuu Keski-Italiaan ja Pohjois-Kreikkaan, pohjoisessa Fennoskandian keskiosiin asti. Euroopan ulkopuolella lajia kasvaa vain muutamin paikoin Länsi-Siperiassa.[2] Suomessa purolitukkaa tavataan paikoitellen Etelä- ja Keski-Suomessa. Yksittäisiä havaintoja on Oulun korkeudelta saakka.[3] Yleisin laji on Etelä-Suomessa Uudellamaalla, Etelä-Hämeessä, Kokemäenjoen varsilla ja Etelä-Karjalassa.[4]
Elinympäristö
muokkaaPurolitukka on kosteiden kasvupaikkojen laji. Sitä kasvaa lähdehetteiköissä, erilaisten purojen varsilla, rehevissä korvissa, rantapensaikoissa ja ojissa. Toisinaan purolitukka voi kasvaa myös veden alla upoksissa.[1]
Käyttö
muokkaaRuotsissa purolitukkaa on aikaisemmin käytetty salaatin tapaan ravintona.[2]
Lähteet
muokkaa- Kuopion katoava kasvimaailma. Toim. Renvall, Pertti & Fagerstén, Reino & Knuutinen, Jorma & Vainio, Outi. Kuopion luonnontieteellisen museon julkaisuja 6. Kuopion luonnontieteellinen museo, Kuopio 2002.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
muokkaa- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 173.
- ↑ a b c Anderberg, A. & A-L: Den virtuella floran: Bäckbräsma (myös levinneisyyskartta) 2004–2011. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 20.9.2011. (ruotsiksi)
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Purolitukan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 20.9.2011.
- ↑ Kuopion katoava kasvimaailma 2002, s. 166.