Purísima Concepción (1779)

Purísima Concepción oli Espanjan laivaston vuonna 1779 vesille laskettu Purísima Concepción -luokan kolmikantinen 94-tykkinen linjalaiva. Vuonna 1803 aluksella oli 116 tykkiä.

Purísima Concepción
Aluksen vaiheet
Rakentaja Reales Astilleros de Esteiro, Ferrol
Kölinlasku 29. helmikuuta 1779
Laskettu vesille 24. joulukuuta 1779
Palveluskäyttöön 1780
Poistui palveluskäytöstä upotettu 9. elokuuta 1810
Tekniset tiedot
Uppouma 2 771 bm
Pituus 67,21 m (tykkikansi)
87,17 m (köli)
Leveys 17,78 m
Syväys 8,76 m
Miehistöä 839
Aseistus
Aseistus Alin tykkikansi: 30 × 36 naulan tykkiä
Keskimmäinen tykkikansi: 32 × 24 naulan tykkiä
Ylin tykkikansi: 32 × 18 naulan tykkiä

Valmistus muokkaa

Alus tilattiin Reales Astilleros de Esteirolta Ferrolista, missä köli laskettiin 29. helmikuuta 1779 telakkanumerolla 94. Alus laskettiin vesille 24. joulukuuta 1779 ja otettiin palvelukseen 1780.[1]

Palvelus muokkaa

Alus lähti 18. toukokuuta 1780 Miguel Gascónin lippulaivana Ferrolista laivueessa, jonka muut alukset olivat San Carlos, San Vicente, Brillante, Firme, Galicia, San Pascual Bailón ja Septentrión sekä fregatit Nuestra Señora del Carmen ja Santa Perpetua. Laivue saapui 24. toukokuuta Rotaan ja 28. toukokuuta Cádiziin, missä se liitettiin amiraali Luis de Córdova y Córdovan johtamaan Ranskan ja Espanjan yhdistettyyn laivastoon ensimmäiselle Englannin kanaalin sotaretkelle. Aluksen miehistö osallistui 9. elokuuta Britannian kuninkaallisen laivaston 52 aluksen saattueen valtaukseen.[2][1]

Alus osallistui heinä-syyskuussa 1781 toiseen Englannin kanaalin sotaretkeen. Siitä tehtiin 5. lokakuuta 1781 Cádizissa Córdovan lippulaiva, missä tehtävässä se oli 15. huhtikuuta 1782 saakka. Se oli 14. marraskuuta 1781 Cádizissa, mistä se saattoi 2. tammikuuta 1782 laivaston kanssa Francisco de Borjan laivueen Santo Domingoon. Palattuaan laivasto liittyi Guichenin johtamaan Ranskan laivastoon valvoakseen Cabo de São Vicenten, Cape Spartelin ja Cabo de Santa Marían aluetta. Laivasto palasi 10. helmikuuta Cádiziin, mistä alus lähti 12. maaliskuuta yhdentoista espanjalaisen ja viiden ranskalaisen linjalaivan kanssa partiomatkalle Azoreille. Laivasto palasi 15. huhtikuuta Cádiziin. Alus osallistui heinäkuussa Juan Bautista Bonetin lippulaivana kolmanteen Englannin kanaalin sotaretkeen päällikkönään Antonio Osorno y Funes. Syyskuussa 1782 alus oli laivaston mukana Gibraltarin piirityksessä, mistä se palasi Cádiziin 15. huhtikuuta. Alus kuului 22. lokakuuta Espanjan laivaston 38 linjalaivan laivastoon Cape Spartelin taistelussa, mutta se ei osallistunut varsinaisiin taistelutoimiin.[2] Vuonna 1784 alus oli reservissä Cartagenassa.[1]

Alus lähti 13. elokuuta Cartagenasta fregatti Santa Gertrudisin kanssa Cádiziin päällikkönään Juan Landecho. Seuraavana päivänä 14. elokuuta aluksen miehistö avusti fregattia vallattaessa algerialainen merirosvoalus. Ne saapuivat 15. elokuuta Cádiziin.[2] Cádizissa alus siirrettiin uudelleen rakennettavaksi telakalle, missä se oli 1786-1793. Aluksen aseituksena oli telakalta vapauduttuaan 112 tykkiä, kun aseistusta oli täydennetty puolikannelle asetetuilla 12 kappaleella 8 naulan tykkejä ja etukannen kahdella parilla 8 naulan tykkejä.[1]

Helmikuun alussa 1793 alus saapui palvelukseenottoa varten Cartagenaan, mistä se palasi Juan de Lángaran lippulaivana Cádiziin päällikkönään Juan de Mendoza. Alus lähti merelle 23. helmikuuta kuuden linjalaivan osaston kanssa kohti Cartagenaa, missä osasto liittyi Toulonia piirittäneeseen laivastoon. Laivasto lähti 2. lokakuuta Cartagenasta päällikkönään Francisco Santiesteban Touloniin, jonka edustalle saavuttiin 21. lokakuuta brittiläis-espanjalaisen laivaston mukana. Toulonin kukistui 19. joulukuuta. Purísima Concepción lähti 25. joulukuuta evakuointilaivaston mukana paluumatkalle Cartagenaan, jonne se saapui 31. joulukuuta San Hermanegildon, Reina Luisan, Salvador del Mundon, San Juan Nepomucenon, San Leandron, Santa Isabelin, Ángel de la Guardan ja Bahaman kanssa.[2][1]

Huhtikuussa 1794 alus oli Cádizissa Francisco de Borjan lippulaivana päällikkönään Rafael Orozco. Alus oli 3. maaliskuuta 1795 Cádizissa, mistä se lähti elokuussa José de Mazarredon lippulaivana päällikkönään Antonio de Escaño Garcia de Paredes. Alus oli 26. kesäkuuta 1796 Cartagenassa. Telakalla olleessa aluksessa syttyi tulipalo, jonka miehistö onnistui sammuttamaan ennen merkittävien vahinkojen syntymistä.[2][1]

Vuonna 1797 alus oli Cádizissa, joka oli Britannian kuninkaallisen laivaston piirittämä. Alus oli 6. helmikuuta 1797 Francisco Javier Morales de los Riosin lippulaivana päällikkönään Escaño. Alus osallistui 14. helmikuuta Cabo de São Vicenten taisteluun, jossa se oli toisen espanjalaisen laivueen komentajan kenraaliluutnantti Francisco Javier de los Ríosin lippulaivana päällikkönään José Escaño. Taistelussa aluksella sai surmansa kahdeksan ja haavoittui 21 miehistönjäsentä.[2] Alus oli 10. huhtikuuta 1797 jälleen Mazarredon lippulaivana.[1]

Alus lähti 21. heinäkuuta 1799 Cádizista yhdistyneen ranskalais-espanjalaisen laivaston mukana Brestiin, jonne se saapui 9. elokuuta 1799. Alus joutui laivaston mukana Brestissä Britannian kuninkaallisen laivaston kontra-amiraali John Colpoys'n laivaston saartamaksi, kunnes se lähti 29. huhtikuuta 1802 saarron murruttua merelle. Alus saapui 13. toukokuuta Cádiziin. Alus siirrettiin 1802 Ferrolissa reserviin.[1]

Vuonna 1808 alus oli huollettavana Ferrolissa, mistä se lähti 16. syyskuuta 1809 työn valmistuttua Cádiziin. Alus saapui 21. syyskuuta Cádiziin päällikkönään Rafael Maestre. Seuraavan vuoden alus oli satamassa. Myrsky osui 6. maaliskuuta 1810 Cádizin satamaan ja seuraavana päivänä aluksen ankkuri petti. Alus ajautui Ranskan hallussa olevaan rantaan. Alus joutui 8. maaliskuuta Ranskan laivaston alusten ja maajoukkojen maalitauluksi ja seuraavana päivänä ranskalaiset sytyttivät aluksen tuleen. Alus upposi 9. maaliskuuta 1810 rantaveteen.[2][1]

Lähteet muokkaa

  • Winfield, Rif; Tredrea, John; Garcia-Torralba Pérez, Enrique & Blasco Felip, Manuel: Spanish Warships in the Age of Sail 1700-1860: Design, Construction, Career and Fates. Seaforth Publishing, 2023. ISBN 978-1-5267-9078-1. (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. a b c d e f g h i Winfield et al 2023 s. 105-106
  2. a b c d e f g threedecks.org