Puolan–Venäjän sota (1605–1618)

sarja Puola-Liettuan sotaretkiä Venäjälle

Puolan–Venäjän sota oli sotilaallisten yhteenottojen sarja, jonka aikana Puola-Liettua laajeni itäänpäin hyödyntäen Venäjän sisällissotien aiheuttamaa sekasortoista tilannetta. Venäjän pajarit äänestivät Puolan kuningas Sigismund III Vaasan pojan Vladislav IV Vaasan tsaariksi. Hän ei ehtinyt koskaan Moskovaan asti, mutta puolalaiset joukot hyökkäsivät kaupunkiin. Siellä kuitenkin lokakuussa 1611 alkanut venäläisten kansannousu kukisti puolalaiset. Vuonna 1613 tsaariksi valittiin Mikael Romanov, joka loi perustan Romanovien dynastialle.[1]

Puolan–Venäjän sota
Päivämäärä:

1605–1618

Paikka:

Nykypäivän Länsi-Venäjä

Lopputulos:

Deulinon rauhansopimus

Aluemuutokset:

Puola-Liettua laajeni itään

Osapuolet

Puola-Liettua

Moskovan Venäjä
Ruotsi

Komentajat

Sigismund III Vaasa
Vladislav IV Vaasa

Dmitrij Požarskij
Mihail Skopin-Šuiski
Jakob De la Gardie

Rajat vuoden 1618 Deulinon rauhansopimuksen jälkeen. Vaaleanpunaisella Puola-Liettuan aluevalloitukset.

Sota päättyi vuonna 1618 Deulinon rauhansopimukseen, joka takasi Puolalle aluevaltaukset kuten Smolenskin alueen. Puola palautti tärkeitä sotavankeja kuten tsaarin isän.[2]

Lähteet muokkaa

  1. Jerzy Lukowski, W. H. Zawadzki: A concise history of Poland, s. 92. Cambridge University Press, 2006. ISBN 9780521618571.
  2. Mauricio Borrero: Russia: a reference guide from the Renaissance to the present, s. 233. Infobase Publishing, 2004. ISBN 9780816044542. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Puolan–Venäjän sota (1605–1618).