Punavyöseitikki
Punavyöseitikki (Cortinarius armillatus) on punaruskealakkinen kookas helttasieni, jonka jalassa on selviä punaisia vöitä. Se on runsassatoisimpia ja yleisimpiä Suomessa kasvavia sieniä. Tämän lajin voi sekoittaa tappavan myrkylliseen suippumyrkkyseitikkiin.[2][3]
| Punavyöseitikki | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Alaluokka: | Agaricomycetidae |
| Lahko: | Agaricales |
| Heimo: | Cortinariaceae |
| Suku: | Seitikit Cortinarius |
| Laji: | armillatus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Punavyöseitikin lakki on 5–15 cm, nuorena kellomainen ja myöhemmin kuperaksi laakeneva, keskuskohoumallinen, punertavan ruosteenruskea, vanhempana mutkalaitainen. Lakin pinta on kuiva, säteittäissäikeinen ja monesti keskeltä pienipunasuomuinen. Heltat aluksi vaaleanruskea, mutta kun itiöt kypsyvät niin väri muuttuu kanelinruskeaksi. Jalka lakkia vaaleampi 6-12×1-2 cm, pitkä ja solakka, tyvi nuijamainen. Jalassa on useita suojusjätteistä muodostuneita punaisia vöitä. Ylin vyö on yleensä paksuin ja kokonainen, alemmat vyöt yleensä vaaleampia ja katkonaisia. Malto on vaaleanruskea. Ei voimakasta tuoksua. Maku on mieto.[2][4][5]
Kasvupaikka ja elinympäristö muokkaa
Se kasvaa melkein koko maassa tuoreissa ja kosteissa kangasmetsissä, erityisesti kuusikoissa ja kosteissa koivikoissa, soistuneillakin paikoilla. Punavyöseitikki on luultavasti Suomen satoisin seitikkilaji kasvattaa itiöemiä hyvin jopa kaikkein huonoimpina sienivuosina elokuusta lokakuuhun. Koivujen mykorritsasieni.[2][4][5]
Käyttö muokkaa
Sienivärjäyksessä punavyöseitikistä saadaan purettamatta vaaleanpunaista väriainetta. Purettamalla punavyöseitikkiä alunalla saadaan siitä tummaa vaaleanpunaista väriainetta, tinalla ja kuparilla kellertäviä ja vihertäviä harmaita sekä raudalla oliivinväristä väriainetta.[4][6]
Erityistä muokkaa
Jos ei tunne seitikkejä kannattaa jättää se keräämättä, sillä jotkut seitikkilajit ovat kuolettavan myrkyllisiä. Seitikit saattavat olla Suomen runsaslukuisin sienisuku. Euroopassa seitikkejä on ainakin 450–500 lajia. Punavyöseitikin on ruoaksi kelpaava, vaikka sisältääkin kortinariini-A-ainetta pienen määrän. Kuitenkaan kortinariini-B:tä siitä ei löydy ollenkaan. Englantilaisten tutkijoiden mukaan juuri kortinariini A ja B, etenkin silloin kun ne esiintyvät yhdessä, ovat myrkytyksen vaikuttavia aineita.[7] Koska punavyöseitikki ei ole maultaan kehuttava ja seitikkien suvussa on myös hyvin myrkyllinen suippumyrkkyseitikki, lajia ei suositella perussienestäjien kerättäväksi. Myrkytysvaaraan on aina suhtauduttava vakavasti, joten mikäli poimit tämän sienen, ole varma lajitunnistuksesta.[2][4]
Kuvia muokkaa
.jpg)
.jpg)
.jpg)
Lähteet muokkaa
- Korhonen, Mauri: Uusi sienikirja, s. 213. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-09106-9.
Viitteet muokkaa
- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Viitattu 29.11.2022
- ↑ a b c d Laji.fi: punavyöseitikki (Cortinarius armillatus) laji.fi. Viitattu 19.11.2017.
- ↑ Medicina Kustannus: Sienimyrkytykset asiakas.kotisivukone.com. Viitattu 19.11.2017.
- ↑ a b c d Luontoportti: Punavyöseitikki Cortinarius armillatus luontoportti.com. Viitattu 19.11.2017.
- ↑ a b Korhonen, Mauri: Uusi sienikirja, s. 213. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-09106-9.
- ↑ Coloria.net - Värjäys: Cortinarius Seitikit coloria.net. Viitattu 19.11.2017.
- ↑ Sienet: Myrkkysienet: Keittotaito - ruoanvalmistuksen nettiopas keittotaito.com. Viitattu 19.11.2017.