Puhetta tukeva ja korvaava kommunikaatio

Puhetta tukeva ja korvaava kommunikaatio (engl. Augmentative and Alternative Communication, lyh. AAC) tarkoittaa jotakin erityistä viestintämenetelmää, jota henkilö käyttää vamman tai neurologisen poikkeavuuden takia puheen sijaan tai puheen rinnalla.[1]

AAC-kommunikointitaulu, jonka avulla voi keskustella ruokalajeista.

AAC on tavallisimmin viittomien tai graafiset merkkijärjestelmän (kuva- ja kirjoituskommunikointi) käyttöä. Eräs usein käytetty standardisoitu kuvakommunikaatiojärjestelmä on PCS (Picture Communication Symbols).

AAC on usein käytössä autistisilla ja dysfaattisilla henkilöillä, toisinaan myös kehitysvammaisilla henkilöillä, joiden kommunikaatio on vaikeaa. Puhetta tukevia ja korvaavia menetelmiä käyttäyvät myös aikuisiällä vammautuneet henkilöt, jotka ovat menettäneet puhe- tai kielikykynsä esimerkiksi onnettomuuden tai aivojen verenkiertohäiriön seurauksena.

Kommunikaatiomenetelmät ovat nykyään niin kehittyneitä, että jos ihmisellä on edes yksi tahdonalainen lihas, voidaan sen varaan rakentaa kommunikaatiomenetelmä.

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

Kirjallisuutta muokkaa

  • Launonen, K. Vuorovaikutus - kehitys, riskit ja tukeminen kuntoutuksen keinoin 2013 Kouvola kehitysvammaliitto ry
  • Huuhtanen, K. (toim.) Puhetta tukevat ja korvaavat kommunikointimenetelmät Suomessa. 2014. Kouvola: Kehitysvammaliitto ry.
  • Heister Trygg, B. Graafinen kommunikointi Esineet, kuvat ja symbolit puhetta tukevassa ja korvaavassa kommunikoinnissa 2015 Kehitysvammaliitto ry.
  • von Tetzner, S. & martinsen, H. Johdatus puhetta tukevaan ja korvaavaan kommunikointiin 2014 helsinki: Kehitysvammaliitto ry.
  • Launonen, K & Korpijaakko-Huuhka, A. KOmmunikoinnin häiriöt - syitä, ilmenemismuotoja ja kuntoutuksen perusteita 2000 Tampere. Palmenia

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Puhetta tukeva ja korvaava kommunikaatio.
Tämä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.