Avaa päävalikko

Selkokieli on kielen muoto, joka on mukautettu sisällöltään, sanastoltaan ja rakenteeltaan yleiskieltä luettavammaksi ja ymmärrettävämmäksi. Selkokieli on suunnattu ihmisille, joiden on syystä tai toisesta vaikea lukea tai ymmärtää yleiskieltä.[1]

Selkokieli voi olla kirjoitettua tai puhuttua.[2] Selkokielellä julkaistaan Suomessa kaunokirjallisuutta ja tietokirjallisuutta niin aikuisille kuin lapsillekin. Lisäksi julkaistaan tiedotusmateriaalia. Puhuttua selkokieltä on käytetty selkokielisissä radio-ohjelmissa.[3]

Selkojulkaisun tunnus Suomessa on S:n muotoinen nuolimerkki. Tunnuksen myöntää kirjoille opetusministeriön selkokielityöryhmä ja muille julkaisuille Selkokeskus.[3]

KohderyhmätMuokkaa

Selkokielen kohderyhmä ovat ihmiset, joilla on eri syistä puutteita kielitaidossa ja jotka siksi kohtaavat vaikeuksia arjessa, opinnoissa, työelämässä ja yhteiskunnan toimintaan osallistumisessa. Selkokielen tarve voi johtua esimerkiksi neurobiologisista syistä, kuten kehitysvammasta, dysfasiasta, lukivaikeudesta tai ADHD:stä. Tarve voi johtua myös kielitaidon heikentymisestä, jonka on aiheuttanut esimerkiksi muistisairaus tai afasia. Kolmas selkokielen kohderyhmä ovat vieraskieliset henkilöt. Selkokielen suunnittelussa pyritään ottamaan huomioon kohderyhmä, jonka tarpeiden mukaan teksti voidaan mukauttaa.[2]

PiirteitäMuokkaa

Selkosuomen ohjeistukset perustuvat kahteen kansainväliseen ohjeistoon. Ne on julkaissut YK:n alainen kansainvälinen kirjastojärjestö IFL ja Euroopan unionin maissa toimiva kehitysvammaisten ja heidän omaistensa kansalaisjärjestö European Association of Inclusion International.[3]

Selkokieli jaetaan helppoon selkokieleen, perusselkokieleen ja vaativaan selkokieleen. Nämä vaikeustasot eroavat toisistaan tekstin piirteiden helppolukuisuuden mukaan.[4]

Selkokielinen teksti on kokonaisuutena lukijan kannalta kiinnostava, sisällöllisesti kattava ja helposti ymmärrettävä.[5]

Selkosuomen lähtökohta ovat yleiset suomen kielen kirjoitusohjeet ja kielenhuollon suositukset. Sisällön tulee avautua eri käyttäjäryhmille parhaalla mahdollisella tavalla, mikä edellyttää sitä, että kirjoittaja tuntee kohderyhmänsä. Jos selkoteksti on tarkoitettu lukijoille, joilla on hyvin heikko lukutaito, tekstiä on usein vain vähän, ja se on rakenteeltaan ja sanastoltaan hyvin yksinkertaista. Kuvia käytetään paljon tekstin sisältöjen tukemiseen. Jos lukijoilla on parempi lukutaito, selkoteksti voi lähentyä helppoa yleiskieltä.[6]

Selkokielisen tekstin sanasto on jokapäiväistä, yleisesti tunnettua ja konkreettista. Vaikeita sanoja vältetään, tai ne selitetään tekstissä. Lyhyitä sanoja suositaan pitkien sijaan, mutta lyhenteitä vältetään. Abstrakteja käsitteitä tehdään konkreettisiksi havainnollistamalla. Likimaisia lukuja suositaan tarkkojen sijaan, ja lukuja pyöristetään. Kielikuvia ja sanontoja käytetään varovasti.[7]

Selkokielessä käytetään tavallisia kielen rakenteita ja suositaan yleisimpiä verbien taivutusmuotoja ja sijamuotoja. Lauseet ja virkkeet ovat lyhyitä ja sanajärjestykset suoria. Lauseenvastikkeita vältetään käyttämästä.[8]

Selkoteksti taitetaan yksinkertaisesti, ilmavasti ja selkeästi. Teksti asetellaan yleensä kapealle palstalle, eikä sitä tavuteta. Kuvia käytetään tekstin tukena.[3]

Puhuttua selkokieltä puhutaan rauhallisella tempolla ja sopivasti tauottaen.[4]

Historia SuomessaMuokkaa

Suomessa selkokieltä on kehitetty 1980-luvulta lähtien Ruotsin mallin pohjalta. Aluksi selkokieltä kehitettiin kehitysvammaisten tarpeisiin, jotta erilaiset tekstit ja kirjallisuus olisivat myös heidän saavutettavissaan. 1990-luvulta alkaen selkokielisiä aineistoja tuotettu muillekin ryhmille, kuten vanhuksille ja uussuomalaisille. Eri ryhmien tarpeiden ja toiveiden huomioimisessa on jouduttu tekemään kompromisseja.[1]

Suomessa selkokieltä tarvitsee Selkokeskuksen mukaan vuonna 2019 arviolta 650 000–750 000 henkilöä, mikä on 11–14 prosenttia väestöstä. Selkokielen tarve on kasvanut maahanmuuttajien määrän lisäännyttyä, väestön vanhennuttua ja nuorten lukutaidon heikennyttyä.[9]

Muissa maissaMuokkaa

Selkokieltä edistetään ja kehitetään muissakin maissa kuin Suomessa. Selkokielen lähtökohdat ja tavoitteet sekä selkokielen määritelmä vaihtelevat maittain. 2010-luvulla monet EU-maat ovat tiivistäneet yhteistyötään selkokielen edistämiseksi. Suomi tekee selkokielen tiimoilta yhteistyötä etenkin muiden Pohjoismaiden kanssa. Ruotsissa selkokieltä edistetään viranomaisvastuulla ainoana maana maailmassa.[10]

Selkokieli mediassaMuokkaa

Yle Uutiset selkosuomeksi on selkokielinen uutislähetys, joka tulee Yle Radio Suomi -kanavalta joka päivä ja Yle TV1 -kanavalta joka arkipäivä. Selkouutisissa kieli on helpompaa ja puhenopeus hitaampi kuin tavallisissa uutisissa.[11] Niissä keskitytään olennaiseen ja esityksen rakenne tukee ymmärtämistä.

Vuodesta 1990 lähtien Suomessa ovat ilmestyneet selkokieliset sanomalehdet Selkosanomat (alk. Selkouutiset) ja LL-Bladet, joista jälkimmäinen on ruotsinkielinen. Kehitysvammaisten Tukiliitto on julkaissut selkokielistä Leija-aikakauslehteä vuodesta 1983. Kuurosokeiden selkokielinen lehti on nimeltään Tuntosarvi.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b Selkokieli: Määritelmä Selkokeskus. Viitattu 27.2.2019.
  2. a b Selkokieli: Kohderyhmät 12.10.2015. Selkokeskus. Viitattu 27.2.2019.
  3. a b c d Ari Sainio: Mitä on selkokieli? Kielikello. 2002. Viitattu 27.2.2019.
  4. a b Selkokieli 26.11.2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 27.2.2019.
  5. Selkokieli: Selkoteksti: Teksti kokonaisuutena selkokeskus.fi. Viitattu 27.2.2019.
  6. Selkokieli: Selkoteksti: Yleisohjeet 29.3.2016. Selkokeskus. Viitattu 27.2.2019.
  7. Selkokieli: Selkoteksti: Sanat 29.3.201629.3.2016. Selkokeskus. Viitattu 27.2.2019.
  8. Selkokieli: Selkoteksti: Rakenteet Selkokeskus. Viitattu 27.2.2019.
  9. Selkokieli: Selkokielen tarve 12.2.2019. Selkokeskus. Viitattu 27.2.2019.
  10. Selkokieli muissa maissa Selkokeskus. Viitattu 27.2.2019.
  11. Ojamies, Mika: Yle aloittaa televisiossa uutiset selkosuomeksi 2.12.2015, päivitetty 4.7.2016. Yle Uutiset. Viitattu 11.11.2016.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Sainio, Ari (toim.): Teksti, joka rakastaa lukijaansa. Kirjoituksia selkokielestä. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu, 2000. ISBN 951-692-473-5.
  • Virtanen, Hannu (toim.): Selko-opas. Helsinki: Kehitysvammaliitto, 2002. ISBN 951-580-336-5.

Aiheesta muuallaMuokkaa