Puhekupla

puheen ilmaisutapa sarjakuvissa
Tämä artikkeli käsittelee sarjakuvien ja muiden kuvallisten julkaisujen puhekuplia. Puhekupla-orkesterista on eri artikkeli.

Puhekupla on sarjakuvissa ja animaatioissa tai muussa äänettömässä mediassa visuaalinen ilmaisu ihmisen tai muun olennon puheelle. Muut äänet ilmaistaan visuaalisesti ilman puhekuplia. Puhekupla on yleensä valkoinen soikio tai suorakaide, jonka sisällä on puhe tekstinä. Siihen kuuluu tavallisesti sakara, joka osoittaa puhujan suuta kohti.

Tavallinen puhekupla, ajatuskupla, huutamista kuvaava puhekupla.

Puhekuplan reunat voivat ilmaista visuaalisesti myös puhujan tunnetilaa tai äänensävyä. Esimerkiksi katkoviivalla kuvatun puhekuplan reuna ilmaisee kuiskaamista. Tunnetilaa ja äänensävyä voidaan kuvata puhekuplaan sijoitetuin symbolein, esimerkiksi nuotit kuvaavat viheltämistä tai laulamista. Tavallisesta poikkeava puhekuplien tekstityyppi voi kuvata tunnetilaa tai vierasta kieltä; tätä käytetään runsaasti esimerkiksi Asterix-sarjakuvissa.

HistoriaMuokkaa

Jo 1200-luvulla esiintyi ihmisillä kuvissa puhumista ilmaisevia nimiöitä. Keskiajan käsikirjoituksissa puhekuplia eli fylaktereita esiintyy runsaasti. Puhekupla on konkreettinen, kuin pitkä liina tai viiri, joka alkaa puhujan suun tienoilta ja sisältää hänen sanomansa. Atsteekkien taiteessa esiintyy henkilöhahmoihin liittyvä puhumista tarkoittava merkki, joka tarkoittaa, että merkin osoittama henkilö on äänessä. Se ei kuitenkaan kerro, mitä hänellä on mielessään.[1]

Tunnistettavat "puhekuplat" syntyivät varsinaisesti 1600-luvulla. Sarjakuvateollisuuden kehittyessä 1900-luvulla puhekuplat eri kulttuureissa yhtenäistyivät.lähde?

Tämä lehtiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.


LähteetMuokkaa

  1. Kaukoranta, Heikki & Kemppinen, Jukka: Sarjakuvat, s. 25. Otava, 1982. ISBN 951-1-06710-9.