Prolog
Prolog on tunnetuin logiikkapohjainen ohjelmointikieli.[1] Nimi Prolog on lyhenne ranskan kielen sanoista PROgrammation en LOGique, sananmukaisesti logiikkaohjelmointi. Kielen kehittivät vuonna 1972 Alan Colmerauer, Philippe Roussel ja Robert Kowalski vaihtoehdoksi LISPille.
Prolog | |
---|---|
Paradigma | logiikkapohjainen |
Julkaistu | 1972 |
Kehittäjä | Alan Colmerauer |
Murteet | ISO Prolog, Edinburgh Prolog |
Käyttöjärjestelmä | alustariippumaton |
Uutisryhmä | comp.lang.prolog |
Logiikkaohjelmointikielenä Prolog poikkeaa melkoisesti proseduraalisista "tavallisista" ohjelmointikielistä. Kielellä tehdyt ohjelmat muodostuvat käskyjen sijaan säännöistä ja kyselyistä. Kyselyllä pyritään selvittämään, pystytäänkö se johtamaan säännöistä käsin.
Yksinkertaiset faktat ja säännötMuokkaa
Yksinkertaisimmillaan prolog-ohjelma koostuu yhdestä faktasta, esimerkiksi
sataa.
Ohjelman syöttämisen jälkeen voidaan prolog-tulkille esittää sama lause kyselynä, jolloin prolog vastaa "yes".
Monimutkaisemmat faktat kertovat olioiden ominaisuuksia ja suhteita, esimerkiksi
kaunis(maija).
kaunis(liisa).
rikas(matti).
isa(matti, maija).
suhteessa(liisa, pekka, avoliitto).
Tällöin kyselyssä voidaan käyttää muuttujaa. Muuttuja alkaa prologin syntaksissa isolla alkukirjaimella. Esimerkiksi kysely "kaunis(X)." antaa tulokseksi ensin "maija" ja sitten "liisa"; prologilla siis voidaan hakea kaikki kyselyyn sopivat vastaukset.
Säännön merkkinä on :- -merkkiyhdistelmä. Jos on kurjaa kun sataa ja tuulee, se kerrotaan prologille
kurjaa :- sataa, tuulee.
Säännöissä voidaan käyttää muuttujia kuvaamaan haluttuja faktojen yhteyksiä:
vaimoehdokas(X) :- kaunis(X), isa(Y, X), rikas(Y).
Näiden ohjelmarivien jälkeen voidaan joko kysyä onko liisa sopiva vaimoehdokas, tai etsiä kaikki sopivat. Kyselyt ovat "vaimoehdokas(liisa)." ja (muuttujan nimellä ei ole tässä merkitystä) "vaimoehdokas(Nimi)".
Rekursiiviset säännötMuokkaa
Prologin edut näkyvät vasta rekursiivisissa ohjelmissa, jossa sääntö määritellään itsensä kautta. Esimerkiksi luonnolliset luvut voidaan määritellä kahdella säännöllä: 1) nolla on luonnollinen luku ja 2) jokaisella luonnollisella luvulla on seuraaja, joka on myös luonnollinen luku. Prologilla tämä sanottaisiin
luku(0).
luku(s(X)) :- luku(X).
Tällöin kysely "luku(X)." antaisi vastauksia "0", "s(0)", "s(s(0))", s(s(s(0)))" jne. rajattomasti.
Vastaavasti esimerkiksi esi-isä on joko isä tai isän esi-isä, siis
esi_isa(X, Y) :- isa(X, Y).
esi_isa(X, Y) :- isa(Z, Y), esi_isa(X, Z).
Tällöin prologin ongelmat toisaalta jo nousevat esiin. Periaatteessa viimeisin sääntö olisi voitu kirjoittaa toisinpäin, siis "esi_isa(X, Y) :- esi_isa(X, Z), isa(Z, Y).", mutta prologin suoritusjärjestyksen vuoksi tämä johtaisi ikuiseen silmukkaan kyselyssä.
KäyttöMuokkaa
Prologia käytetään muun muassa tekoälysovelluksien tekemiseen. Prolog sai paljon mainetta 1980-luvulla kun se valittiin Japanissa kaavailtujen "viidennen sukupolven tietokoneiden" ohjelmointikieleksi. 1980-luvun lopulla se yleistyi myös harrastekäytössä kun Borland toi markkinoille Prologin PC-tietokoneisiin. Tästä kehittyi vaiheittain nykyinen Visual Prolog-kehitin.
Katso myösMuokkaa
LähteetMuokkaa
- ↑ Programming Languages University of Waikako, Department of Computer Science. 2010-4-23.
Aiheesta muuallaMuokkaa
KirjallisuuttaMuokkaa
- Patrick Blackburn & Johan Bos & Kristina Striegnitz: Learn Prolog Now!. College Publications, 2006. ISBN 1-904987-17-6. Teoksen verkkoversio.
- W.F. Clocksin & C.S. Mellish: Programming in Prolog. Springer-Verlag, 1984. ISBN 3-540-15011-0.
- Henno, Jaak: Prolog ja Olympoksen jumalat. WSOY, 1991. ISBN 951-0-16963-3.
- Laitila, Erkki: Visual Prolog perusteet. Teknolit, 1996. ISBN 952-9823-27-4.
- Laitila, Erkki: Teollisuuden sovellukset: Visual Prolog. Teknolit, 1996. ISBN 952-9823-51-7.