Albert (Viktorian puoliso)

kuningatar Viktorian puoliso

Albert von Sachsen-Coburg und Gotha (26. elokuuta 181914. joulukuuta 1861) oli Yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar Viktorian puoliso vuodesta 1840 alkaen. Vuonna 1857 hän sai virallisen prinssipuolison (engl. Prince Consort) arvon.[1]

Albert
Prinssipuoliso
Prinssi Albert toukokuussa 1860.
Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsijan puoliso
Virkakausi 10. helmikuuta 1840 –
14. joulukuuta 1861
Syntynyt 26. elokuuta 1819
Rosenaun linna, Coburg
Kuollut 14. joulukuuta 1861 (42 vuotta)
Windsorin linna
Hautapaikka
  • St. George’s Chapel (1861–62)
  • Frogmore Mausoleum (1862–)
Puoliso Kuningatar Viktoria (vih. 1840)
Koko nimi Francis Albert Augustus Charles Emmanuel
Suku
Isä Ernst I
Äiti Louise
Nimikirjoitus

Albert nousi merkittävään rooliin kuningaskunnan hallinnossa ja toimi käytännössä vaimonsa kanssahallitsijana.

Tausta

muokkaa

Albert oli kotoisin Saksin ruhtinaskunnasta Kaakkois-Saksasta ja syntyi merkittävään eurooppalaiseen Saksi-Coburg-Gotha-hallitsijasukuun. Albertin isä oli Saksi-Coburg-Gothan herttua Ernst I ja äiti Saksi-Gotha-Altenburgin herttuatar Louise (1800–1831).[2] Hänen äidinpuoleiset isovanhempansa olivat Saksi-Gotha-Altenburgin herttua August ja tämän ensimmäinen puoliso Louise Charlotte von Mecklenburg-Schwerin. Hänellä oli vanhempi veli Ernst (1818–1893), josta tuli seuraava herttua Ernst II isänsä jälkeen.[3]

Prinssipuolisona

muokkaa
 
Prinssi Albert, Franz Xaver Winterhalter 1842.

Lokakuussa 1839 Albert tuli vierailulle Windsorin linnaan serkkunsa kuningatar Viktorian luo, jolla oli ennen Albertia käynyt useita kosijoita Euroopan kuninkaallisista perheistä. Viktoria ihastui Albertiin ja kosi tätä. Albert suostui ja hääpäiväksi valittiin 10. helmikuuta 1840.[4]

Häiden jälkeen pari vietti kolmen päivän kuherruskuukauden Windsorin linnassa. Vastanaineet olivat hyvin onnellisia, vaikka heidän persoonallisuutensa olivatkin vastakohtaiset: Viktoria oli ulospäinsuuntantunut sekä valvoi myöhään, ja Albert oli puolestaan introvertti sekä aamuvirkku. Aluksi Albertilla oli vain aviomiehen osa eikä minkäänlaista sijaa valtakunnan hallinnossa, mutta hän ryhtyi seuraavien vuosien aikana parantamaan asemaansa.[5] Albert kertoi ottaneensa tavoitteekseen avustaa ja täydentää vaimonsa työtä kaikin tavoin sekä toimia perheen ja talouden päänä. Albertin rooli maan politiikassa kasvoi 1840-luvun aikana Viktorian ollessa toistuvasti raskaana.[6] Vuonna 1843 Albertista oli tullut jo niin tärkeä, että kuningatar korvasi julistuksissaan sanan minä sanalla me.[7] Maassa olikin käytännössä kaksoismonarkia, ja monen näkemyksen mukaan Albert toimi kuninkaana. Viktorian omien päiväkirjamerkintöjen mukaan tällainen järjestely sopikin hyvin kuningattarelle, joka oli hyvin tyytyväinen perhe-elämäänsä.[8]

Konservatiivien Robert Peelistä tuli Britannian pääministeri 1841. Albert tuli hänen kanssaan heti hyvin toimeen niin henkilönä kuin poliittisestikin, minkä ansiosta Albertin rooli politiikassa kasvoi.[9] Ajan myötä niin Viktoria kuin Albertkin ottivat omakseen Peelin uudistuspolitiikan, joka koski Irlantia, valuuttaa ja ulkomaankaupan säätelyä.[10]

Albert valittiin 1847 Cambridgen yliopiston kansleriksi, ja hän uudisti sekä laajensi yliopiston opetusohjelmaa merkittävästi. Albert vastasi myös Lontoon maailmannäyttelyn 1851 järjestämisestä.[11]

Albert kuoli lavantautiin vuonna 1861.

Lapset

muokkaa
 
Albert ja Viktoria viiden vanhimmman lapsensa kanssa. Vas. Alfred (vielä mekossa 2-vuotiaana); Walesin prinssi Edward; kuningatar; prinssi Albert ja prinsessat Alice, Helena ja Victoria. Franz Xaver Winterhalter 1846

Viktoria ja Albert saivat yhdeksän lasta vuosina 1840–1857.[12] Ajalle poikkeuksellisesti kaikki elivät aikuisikään asti. Monet heistä solmivat avioliiton muiden eurooppalaisten hallitsijasukujen kanssa.[13]

Lastensa kautta prinssipuoliso Albert on useimpien Euroopan kuningasperheiden esi-isä. Hänen jälkeläisiinsä kuuluvat muun muassa Yhdistyneen kuningaskunnan nykyinen hallitsija kuningas Charles III, Espanjan Felipe VI, Tanskan kuningas Frederik, Norjan Harald V ja Ruotsin Kaarle XVI Kustaa.

Kunnianosoituksia

muokkaa

Brittiläiset

muokkaa

Ulkomaalaiset

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Arnstein, Walter L.: Queen Victoria. Palgrave MacMillan, 2003. ISBN 0-333-63807-7
  • Udelhoven, Hermann-Josef: ”Uusi aika 1789-1914”, Maailmanhistoria. Suomentanut Big Sur Oy. Peter Delius, 2005.

Viitteet

muokkaa
  1. Nykysuomen Tietosanakirja, s. 29. WSOY, 1992.
  2. Paul Emil Jacobs (1802-66) - Princess Louise of Saxe-Gotha-Altenburg (1800-1831) www.rct.uk. Viitattu 21.8.2024. (englanniksi)
  3. Historische Commission bei der königl. Akademie der Wissenschaften: Luise, Herzogin von Sachsen-Coburg-Saalfeld, s. 630. München/Leipzig: Duncker & Humblot, 1884. Teoksen verkkoversio (viitattu 21.8.2024).
  4. Arnstein 2003, s. 46–47.
  5. Arnstein 2003, s. 53–54.
  6. Arnstein 2003, s. 67.
  7. Arnstein 2003, s. 58.
  8. Arnstein 2003, s. 68.
  9. Arnstein 2003, s. 70.
  10. Arnstein 2003, s. 72.
  11. Arnstein 2003, s. 82–85.
  12. Udelhoven 2005, s. 392
  13. Victoria (r. 1837-1901) (Arkistoitu – Internet Archive) Official Website of British Monarchy
  14. a b c d Cornell University Library: The knights of England; a complete record from the earliest time to the present day of the knights of all the orders of chivalry in England, Scotland, and Ireland, and of knights bachelors, s. 56, 83, 101 & 334. Sherratt and Hughes, 1906. Teoksen verkkoversio (viitattu 3.9.2024). (englanniksi)
  15. Page 1950 | Issue 20737, 25 May 1847 London Gazette. 25.5.1847. Viitattu 3.9.2024. (englanniksi)
  16. Page 2622 | Issue 22523, 25 June 1861 London Gazette. 25.6.1861. Viitattu 3.9.2024. (englanniksi)
  17. Almanach royal officiel, publié, exécution d'un arrête du roi, s. 37. Tarlier, 1854. Teoksen verkkoversio (viitattu 3.9.2024). (ranskaksi)
  18. Staatshandbuch für den Freistaat Sachsen, s. 4. Heinrich, 1860. Teoksen verkkoversio (viitattu 3.9.2024). (saksaksi)
  19. Herzogliche Sachsen-Ernestinischer Hausorden (s. 11) Adreß-Handbuch des Herzogthums Sachsen-Coburg und Gotha für das Jahr 1837. 1837. Viitattu 3.9.2024. (saksa)
  20. Großherzogliche Hausorden (s. 10) Staatshandbuch für das Großherzogthum Sachsen-Weimar-Eisenach. 1859. Viitattu 3.9.2024. (saksa)
  21. ? England - Badge of the Order of the Golden Fleece Royal Collection Trust. 2024. Viitattu 3.9.2024. (englanniksi)
  22. Von Seiner Majestät dem Könige Friedrich Wilhelm IV. ernannte Ritter (s. 22) Liste der Ritter des Königlich Preußischen Hohen Ordens vom Schwarzen Adler. 1851. Viitattu 3.9.2024. (saksa)
  23. Cibrario, Luigi: Notizia storica del nobilissimo ordine supremo della santissima Annunziata. Sunto degli statuti, catalogo dei cavalieri, s. 110. Eredi Botta, 1869. Teoksen verkkoversio (viitattu 3.9.2024). (italiaksi)
  24. Jørgen Pedersen: Riddere af Elefantordenen, 1559-2009, s. 470. Syddansk Universitetsforlag, 2009. ISBN 978-87-7674-434-2 Teoksen verkkoversio (viitattu 3.9.2024). (tanskaksi)
  25. Les Grand' Croix de la Légion d'honneur de 1805 à nos jours. Titulaires français et étrangers, s. 523. Archives & Culture, 2009. ISBN 978-2-35077-135-9 (ranskaksi)
  26. Königlich-Württembergisches Hof- und Staats-Handbuch: 1858, s. 31. Guttenberg, 1858. Teoksen verkkoversio (viitattu 3.9.2024). (saksaksi)
  27. a b Großherzogliche Orden, s. 33 & 47. Hof- und Staats-Handbuch des Großherzogthums Baden, 1858. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
  28. Hof und Staatshandbuch des Königreichs Bayern 1846, s. 9. Bavarian State Library, 1846. Teoksen verkkoversio (viitattu 3.9.2024). (saksaksi)
  29. a b Hof und Staatshandbuch für das Königreich Hannover, s. 37 & 73. Bavarian State Library, 1859. Teoksen verkkoversio (viitattu 3.9.2024). (saksaksi)
  30. Page 624 | Issue 21851, 19 February 1856 London Gazette. 19.2.1856. Viitattu 3.9.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa