Pont Saint-Bénézet

Pont Saint-Bénézet (Pyhän Bénézet’n silta), joka Avignonin ulkopuolella tunnetaan paremmin nimellä Avignonin silta (ransk. Pont d’Avignon) on Rhônejoen yli vuosina 1177–1185 rakennettu silta Ranskassa. Se johti joen itärannalla sijaitsevasta Avignonista vastarannalle. Sillalla on Saint-Bénézet’n kappeli ja sen alla Pyhän Nikolauksen kappeli (ransk. Chapelle Saint-Nicholas).

Pont Saint-Bénézet (Pont d’Avignon)
Pont Saint-Bénézet vastarannalta (Villeneuve-lès-Avignonista) katsottuna
Pont Saint-Bénézet vastarannalta (Villeneuve-lès-Avignonista) katsottuna
Ylittää Rhône
Sijainti Avignon, Vauclusen departementti, Ranska
Siltatyyppi kaarisilta
Pituus 120 m
Leveys 4 m
Avattu liikenteelle 1185
Suljettu 1600-luvulla
Koordinaatit 43°57′14″N, 4°48′17″E
Lisää silta-artikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Sillan länsiosa romahti 1600-luvulla Rhônen tulvissa, joten sitä myöten ei ole enää satoihin vuosiin voinut ylittää jokea. Sen jäljellä oleva osa on kuitenkin säilytetty historiallisena muistomerkkinä ja kuuluu nykyisin Unescon maailmanperintöluetteloon.

Historia

muokkaa
 
Silta ja sen 22 kaarta, Mamigoz’n gravuuri

Legendan mukaan vuonna 1165 syntynyt, Burzet’ssä Vivarais’ssa asunut paimen nimeltä Benoît, joka myöhemmin tuli tunnetuksi Pyhänä Bénézet’nä (ransk. Saint Bénézet), olisi 12-vuotiaana saanut jumalallisen käskyn sillan rakentamisesta Avignoniin.

 
Avignonin kartta van Loonin kartastosta vuodelta 1649; siihen on merkitty myös sillan puuttuvat osat

Bénézet aloitti vuonna 1177 sillan rakentamisen roomalaisaikaisen sillan jäännösten paikalle.[1]. Silta valmistui vuonna 1185. Se oli alkujaan 915 metriä pitkä ja ylitti Rhônen kohtisuorasti. Siinä oli 22 kaarta, joista enää neljä on jäljellä. Alun perin vain sillan pylväät olivat kiveä, palkit sen sijaan puuta, mutta se muurattiin kokonaisuudessaan uudestaan vuosien 1234 ja 1237 välillä.[2]

Rhône oli aikoinaan rajana Ranskan ja Kirkkovaltioon eksklaavina kuuluneen Avignonin välillä. Koska Pont Saint-Bénézet oli pitkään ainoa Rhônen ylittänyt silta Lyonin ja Välimeren välillä, siitä tuli monille kauppiaille ja matkustajille tärkeä kulkuväylä. Samalla sen ylitys­maksuista muodostui hyvä verotulojen lähde, ja siellä voitiin kerätä myös almuja Pyhälle Bénézet’lle. Ennen sillan rakentamista Rhône oli voitu ylittää vain veneellä.

Suurin osa sillasta oli kuninkaan omaisuutta. Vuoden 1479 tulvissa sillan kaarista kaksi tuhoutui kokonaan. Ranskan kuningas Ludvig XI määräsi 10. lokakuuta antamallaan kuninkaallisella käsky­kirjeellä sen jälleen­rakennettavaksi. [3]

Uudelleen rakennetusta sillasta romahti jälleen yksi kaari vuonna 1603 ja kolme muuta vuonna 1605. Ne kuitenkin rakennettiin uudestaan vuoteen 1628 mennessä. Mutta vuonna 1633, pian sillan uudelleenavaamisen jälkeen, kaksi uutta kaarta romahti. Vuonna 1669 Rhône tulvi jälleen ja vei mennessään monet sillan kaarista, siten että jäljelle jäi käytännössä vain siitä nykyisinkin pystyssä oleva osa.[1].

Silta oli vain noin 2,5 metriä leveä. Se kulki keskellä jokea olevan saaren, île de la Barthelassen yli, jossa 1800-luvulla oli useita huvittelu­paikkoja. Toisin kuin tunnetussa laulussa Sur le pont d’Avignon sanotaan, itse sillalla ei siis ole tanssittu eikä sen kapeuden vuoksi juuri olisi voitukaan, sen alla kylläkin.[4][5]

 
Näkymä Pont saint-Bénézet'ltä Rhônelle

Valokuvia

muokkaa

Silta kulttuurissa

muokkaa

Avignonin kaupungin logo esittää siltaa, jonka yläpuolella lukee isoilla kirjaimilla AVIGNON. Alapuolella saattaa olla tunnuslause "VILLE D’ESPRIT" (hengen kaupunki). Kyseessä on muokattu valokuva, jossa kaarta on keino­tekoisesti pidennetty, jotta se saataisiin muistuttamaan suoraa viivaa. Okrankeltainen väri muodostaa kontrastin taivasta vastaan, ja sillan tunnistaa helposti Pyhän Nikolauksen kappelista.

 
Lauluun viittaava kuva 1800-luvulla painetussa kalenterissa. Taustalla Pyhän Nikolauksen kappeli ja paavien palatsi.

Sillan on tehnyt maailmanlaajuisesti tunnetuksi lastenlaulu Sur le pont d’Avignon.[4]

Useat taiteilijat ovat maalanneet maisemamaalauksia, joissa näkyvät Rhône, Avignonin silta, paavien palatsi ja Rocher des Doms, jokin näistä vaihdellen etualalla. James Carroll Beckwithin maalauksessa Le palais des papes et le pont d’Avignon itse palatsi näkyy vain maalauksen ylänurkassa ja täyttää vain kuudesosan maalauksesta, Rhône sen sijaan puolet. Paul Signacin maalaus Le palais des Papes esittää kohteet kutakuinkin samasta näkökulmasta, mutta palatsi on siinä paljon keskeisemmässä asemassa. Mittasuhteet näyttävät liioitelluilta, jotta palatsi saataisiin näyttämään pääkohteelta. Sen sijaan Adrian Stokesin maalauksessa Le palais des papes d’Avignon kohteet esitetään ilmeisesti île de la Barthelassesta tai Villeneuve-lès-Avignonista katsottuina, ja palatsista on näkyvissä vain osa, jotta kukkula, Rocher des Doms, saadaan pääkohteeksi, johon on lisätty kasvillisuuttakin.

Eugène Viollet-de-Ducin teoksessa Dictionnaire raisonné sillasta esitetään seuraavat kuvat:

Yhdessä Avignonin historiallisen keskustan ja paavin palatsin kanssa silta kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon.[6]

Vuonna 1974, Mansaaren posti julkaisi Pont Saint-Bénézet’tä esittävän postimerkin [7].

Elokuussa 2007 kuvattiin kahdeksanosainen televisiosarja La Prophétie d’Avignon.

 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: fr:Pont Saint-Bénézet

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. a b le Pont Saint-Bénézet pavage.map.archi.fr. Viitattu 19.8.2014.
  2. Florian Mazel: Féodalités, s. 423. Belin, 2010.
  3. Ordonnances des rois de France de la troisième race, XVIII osa, s. 502. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio.
  4. a b Une chanson cunnue dans le monde entier Palais des Papes. Arkistoitu 20.8.2014. Viitattu 19.8.2014.
  5. Avignon en six endroits secrets lexpress.fr. 12 octobre 2010. Viitattu 19.8.2014.
  6. Palace, Episcopal Ensemble and Avignon Bridge Unesco. Viitattu 19.8.2014.
  7. Émission postale de l'île de Man, en 1974, représentant le pont Saint-Bénézet

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Eugène Viollet-le-Duc: Dictionnaire raisonné de l'architecture française, du XI × 10{{{1}}} au XVI × 10{{{1}}} siècle , VII osa. A. Morel, 1869. Teoksen verkkoversio.
  • Noël Marmottan, Le Pont d'Avignon. Le Petit pâtre Benezet, l'histoire et la légende, la poésie et la chanson, Préface de Sylvain Gagnère et couverture d'Eugène Yvan, Cavaillon, Impr. Mistral, 1964, 112 p.
  • Musée du Petit Palais (Avignon), Saint Bénézet: dossier publié à l'occasion de l'exposition tenue au Musée du Petit-Palais de novembre 1984 à février 1985, Académie de Vaucluse, 1986, 27 p.
  • P. Pansier, Notes et documents sur le pont Saint-Bénezet, I 1226-1450, BMAV, ms 5703, II 1451-1807, ms 5704. Beaucaire-Tarascon
  • Alain Breton, Les restaurations du pont Saint-Bénézet, Annuaire de la Société des Amis du Palais des Papes et des monuments d'Avignon, 1986-1987, p. 87-94
  • Jean-Maurice Rouquette: Provence romane. La Provence rhodanienne, 1. osa, s. 219–233. Éditions Zodiaque, 1980. ISBN 978-2736901387
  • Jean Mesqui: Le pont en France avant le temps des ingénieurs, s. 303. Paris: Picard, 1986. ISBN 9782708403222 ransk. {{{1}}}