Polymetyylihydrosiloksaani
Polymetyylihydrosiloksaani eli PMHS on polysiloksaaneihin kuuluva polymeeri, jonka monomeeri on metyylidikloorisilaani. Yhdistettä käytetään muun muassa reagenssina orgaanisen kemian synteeseissä ja tekstiilienkäsittelyissä.
Ominaisuudet
muokkaaPolymetyylihydrosiloksaani on väritöntä nestettä, jonka molekyylimassa on useimmiten 1 500–4 500 g/mol. Se on veteen liukenematonta, mutta hydrolysoituu väkevien happojen tai emästen vaikutuksesta. Polymeeri liukenee muun muassa etanoliin, eettereihin ja hiilivetyihin. Polymetyylihydrosiloksaanin sulamispiste on noin -60 °C, kiehumispiste 205–300 °C ja tiheys 0,99–1,006 g/cm3. Polymetyylihydrosiloksaani on pelkistin.[1][2][3][4]
Valmistus ja käyttö
muokkaaPolymetyylihydrosiloksaania valmistetaan hydrolysoimalla metyylidikloorisilaania ja lisävaiheena voidaan tehdä kuumentaminen heksametyylidisiloksaanin kanssa.[1][2]
Polymetyylihydrosiloksaania käytetään pelkistimenä orgaanisen kemian synteeseissä. Se pelkistää muun muassa aldehydit, ketonit ja esterit alkoholeiksi, imiinit ja atsidit amiineiksi ja aryylihalogenidit aromaattisiksi hiilivedyiksi. Katalyytteinä käytetään tina-, sinkki-, titaani-, rauta-, kupari tai palladiumyhdisteitä. Katalyytti vaikuttaa myös reaktion selektiivisyyteen, jos mahdollisesti pelkistyviä ryhmiä on useita.[1][2] Polymetyylihydrosiloksaania käytetään myös tekstiilien, nahan, paparin, kartongin ja kipsilevyjen kosteudenestokäsittelyissä[1][3][4].
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d Barry Arkles: "Silicon Compounds, Silanes", teoksessa Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000.
- ↑ a b c Jérôme M. Lavis, Robert E. Maleczka Jr, Vijayanand Chandrasekaran & Steven J. Collier: "Polymethylhydrosiloxane", teoksessa e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2016. Teoksen verkkoversio Viitattu 8.5.2024.
- ↑ a b Michael Ash,Irene Ash: Handbook of green chemicals, s. 838. Synapse Info Resources, 2004. ISBN 978-1-890595-79-1. Teoksen verkkoversio (viitattu 8.5.2024). (englanniksi)
- ↑ a b Anna Wypych, George Wypych: Databook of the Most Important Polymer and Rubber Additives, s. 641. ChemTech Publishing, 2004. ISBN 9781774670316. Teoksen verkkoversio (viitattu 8.5.2024). (englanniksi)