Policarpa Salavarrieta
Policarpa Salavarrieta (k. 14. marraskuuta 1817 Bogotá, Kolumbia) Ríos oli kolumbialainen itsenäisyystaistelija, ompelija, vakooja ja marttyyri. Hänen syntymäajastaan ei ole tarkkaa tietoa. On arveltu, että hän olisi syntynyt vuonna 1793, 1794 tai 1795. Espanjalaiset tiettävästi ampuivat hänet 14. marraskuuta 1817. Myöskään hänen syntymäpaikastaan ei ole täyttä varmuutta. Hänen sanotaan syntyneen Guaduasissa, jossa hänen tiedetään viettäneen joitakin vuosia. Muiden teorioiden mukaan hän olisi syntynyt Mariquitassa tai Bogotássa.[1][2]
Nuoruus muokkaa
Salavarrieta muutti lapsena perheensä kanssa Bogotáan, jossa hänen vanhempansa Joaquín Salavarrieta ja Mariana Ríos kuolivat vuonna 1802 isorokkoepidemian aikana Policarpa Salavarrietan ollessa alle kymmenvuotias. Vanhempiensa kuoleman jälkeen Salavarrieta palasi nuoremman sisarensa kanssa Bogotán ja Magdalenajoen väliseen kauttakulkupaikkaan Guaduasiin. Siellä hän asui nuoremman sisarensa kummitädin Margarita Beltránin luona. Joidenkin lähteiden mukaan hän olisi toiminut opettajana, jota ei tuohon aikaan pidetty kovin tavallisena naisten ammattina. Beltránin perheenjäsenet olivat osallistuneet kapinaan espanjalaisvaltaa vastaan vuonna 1781. Saatuaan isänmaallisia vaikutteita Salavarrieta alkoi myöhemmin työskennellä ompelijana ja liittyi pian espanjalaisvaltaa vastustavaan liikkeeseen.[1]
Vakoojana muokkaa
Espanjalaisjoukot oli vuonna 1810 saatu väliaikaisesti häädetyksi Kolumbiasta, ja Kolumbia itsenäistyi lyhyeksi aikaa. Itsenäisyys päättyi pian rojalistien (Ferdinandia kannattavien) ja tasavaltaa kannattavien välisiin kiistoihin ja espanjalaisjoukkojen takaisinvalloitukseen sen jälkeen, kun Napoleon I oli syrjäytetty valtaistuimelta ja karkotettu Elballe.[3] Espanjalaisjoukot etenivät Kolumbiassa kenraali Pablo Morillon johdolla ja vangitsivat useita kapinallisia ja terrorisoivat siviiliväestöä.[4] Niihin aikoihin Salavarrieta alkoi vakoilla espanjalaisvaltaa vastustavien kapinallisten hyväksi. Ompelijana hän pääsi helposti kreoliylimystön koteihin, joissa hän selvitti, ketkä olivat rojalisteja ja ketkä tasavaltalaisia. Vakoilutyössään hän kuuli uutisia, jotka olivat hyödyllisiä tasavaltalaiskapinallisille ja sai selville tietoja vihollisjoukoista ja heidän liikkeistään.[2][3] Hän myös toimitti esimerkiksi ruokaa vangiksi jääneille kapinallisille.[4] Salavarrietan tavoitteena oli myös saada rojalisteja kääntymään tasavaltalaisten puolelle espanjalaisvaltaa vastaan.[5]
Kuolema muokkaa
Espanjalaisjoukot vangitsivat Salavarrietan Bogotássa 1817. Hänet tuomittiin kuolemaan kruununvastaisesta toiminnasta. Teloituspaikalla seistessään hän kirosi espanjalaiset kieltäytyen polvistumasta teloittajien edessä.[6] Hänen sanotaan myös julistaneen seuraavaa ennen teloittajien ampumia laukauksia:
»Veltto kansa, kuinka erilainen kohtalomme olisikaan tänään, jos tietäisitte vapauden hinnan! Mutta ei ole liian myöhäistä. Vaikka olen nainen ja nuori minulla on enemmän kuin tarpeeksi rohkeutta kärsiä tämä kuolema ja tuhat muuta. Älkää unohtako esimerkkiäni![3][4]»
Merkitys muokkaa
Salavarrieta oli ensimmäinen Bogotássa teloitettu nainen. Kun Salavarrieta ja muita vallankumouksellisia naisia oli teloitettu, itsenäisyystaistelijoiden keskuudessa suhtautuminen naisiin muuttui. Naisia alettiin arvostaa enemmän vallankumouksellisina, kun heitä ennen arvostettiin lähinnä ulkonäön ja naiseuteen liitettyjen ominaisuuksien perusteella. On sanottu, että ilman Salavarrietan ja muiden kapinallisia auttaneiden vallankumouksellisten naisten panosta esimerkiksi Simón Bolívar ei olisi saanut itsenäisyystaistelun kannalta tärkeitä tietoja vihollisjoukoista ja heidän liikkeistään.[5][7] Salavarrietan kuva on 10 000 Kolumbian peson setelissä.
Populaarikulttuurissa muokkaa
Kolumbialainen RCN Televisión -kanava on esittänyt La Pola -nimistä telenovelaa, joka perustuu Policarpa Salavarrietan elämään.[8]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Policarpa Salavarrieta: heroína por excelencia de la República banrepcultural.com. Arkistoitu 14.6.2016. Viitattu 9.6.2016. (espanjaksi)
- ↑ a b Salavarrieta, Policarpa banrepcultural.org. Arkistoitu 22.6.2016. Viitattu 9.6.2016. (espanjaksi)
- ↑ a b c Navarro; Korrol & Ali: Women in Latin America and the Caribbean: Restoring Women to History, s. 63. Indiana University Press, 1999. ISBN 9780253213075. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c Davies; Brewster & Owen: ”Women War and Spanish American Independence”, South American Independence: Gender, Politics, Text, s. 150. Liverpool University Press, 2006. ISBN 9781846310270. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b Dore, Elizabeth & Molyneux, Maxine: ”Revolutionary Colombia 1810–1830”, Hidden Histories of Gender and the State in Latin America, s. 139. Duke University Press, 2000. ISBN 9780822324690. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Adams, Jerome R.: ”La Pola Colombia”, Notable Latin American Women: Twenty-nine Leaders, Rebels, Poets, Battlers, and Spies, 1500–1900, s. 81. McFarland, 1995. ISBN 9780786400225. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Adams, Jerome R.: ”La Pola Colombia”, Notable Latin American Women: Twenty-nine Leaders, Rebels, Poets, Battlers, and Spies, 1500–1900, s. 78–79. McFarland, 1995. ISBN 9780786400225. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Camargo, Jacklin Rojas: La Pola a través de sus pasiones El Universal. 7.9.2010. Viitattu 9.6.2016. (espanjaksi)