Pohjanruttojuuri
Pohjanruttojuuri (Petasites frigidus) on monivuotinen pohjoinen mykerökukkaiskasvilaji. Se on leskenlehden lähisukuinen kasvi.
| Pohjanruttojuuri | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Kladi: | Asteridit |
| Lahko: | Asterales |
| Heimo: | Asterikasvit Asteraceae |
| Alaheimo: | Asteroideae |
| Tribus: | Senecioneae |
| Suku: | Ruttojuuret Petasites |
| Laji: | frigidus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
| Katso myös | |
|
|
|
Ulkonäkö muokkaa
Pohjanruttojuuri kasvaa 20–30 senttimetriä korkeaksi. Kukintoverso pitenee hedelmien kypsymistä kohti. Lehdet kasvavat tyvellä ruusukkeena sekä varressa varrenmyötäisesti. Ruusukelehdet ovat 5–10 senttimetriä pitkiä, kolmiomaisia, herttatyvisiä ja mutkaisen hammaslaitaisia. Varsilehdet ovat 4–5 senttimetriä pitkiä, suikeita ja pitkäkärkisiä. Alempien varsilehtien kärki on usein liuskainen. Kukintona on mykeröterttu kukintoverson päässä. Hede- ja emikukat kasvavat eri versoissa, sillä laji on kaksikotinen. Hedemykeröissä laita- ja kehräkukat ovat punertavia, emimykeröissä laitakukat ovat kellertäviä.[2][3]
Levinneisyys muokkaa
Pohjanruttojuuri esiintyy Euraasian ja Pohjois-Amerikan pohjoisosissa: Fennoskandiassa, Huippuvuorilla, Luoteis-Venäjällä, Siperiassa, Kanadassa, Alaskassa ja muun Yhdysvaltojen pohjoisemmissa osissa.[4][5]
Suomessa pohjanruttojuurta esiintyy Keski-Suomesta ja Pohjois-Savosta alkaen maan pohjoisosaan, Jyväskylän ja Varkauden korkeudelta Lappiin. Pohjois-Lapissa se on paikoitellen yleinen, muun muassa Kittilässä ja Enontekiöllä. Laji kasvaa märillä paikoilla: korvissa, lettomaisilla soilla, suoniityillä, joenvarsilla, puronvarsilla, lähteiköissä ja tienojissa.[3][6]
Lähteet muokkaa
- ↑ Petasites frigidus IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
- ↑ Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 635. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
- ↑ a b Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
- ↑ United States Department of Agriculture (USDA), National Plant Germplasm System: Petasites frigidus (L.) Fr. (englanniksi) Viitattu 14.1.2017.
- ↑ Den virtuella floran: Fjällskråp Petasites frigidus (L.) Fr. (levinneisyyskartta Maan pohjoispuolella.)
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2015: Suomen putkilokasvien levinneisyyskartasto (Pohjanruttojuuri Petasites frigidus) 2016. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo.
Aiheesta muualla muokkaa
- Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Pohjanruttojuuri (Petasites frigidus)
- Suomen Lajitietokeskus: Pohjanruttojuuri (Petasites frigidus)
- Finto, Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Pohjanruttojuuri (Petasites frigidus)
- ITIS: Petasites frigidus (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Petasites frigidus (englanniksi)
- Flora of North America: Petasites frigidus (englanniksi)