Plakatstil
Plakatstil (”julistetyyli”) oli saksalainen vuosina 1900–1930 vaikuttanut julistetaiteen tyylisuuntaus. Berliinissä sitä kutsuttiin myös nimellä Berliner Plakat. Plakatstilin keskeisiä tyylipiirteitä olivat näyttävät tekstit, suuri pääkuva ja selkeät väripinnat. Münchenissä kuukausittain ilmestynyt Das Plakat -lehti nosti esiin uusia tyylisuuntaa edustaneita taiteilijoita.[1]
Plakatstilin läpimurto tapahtui vuonna 1905, kun Lucian Bernhard osallistui Preisterin tulitikkutehtaan sponsoroimaan julistekilpailuun uudentyyppisellä ehdotuksella. Bernhard piirsi julisteeseensa kaksi suurennettua tulitikkua ja tekstasi niiden yläpuolelle valmistajan nimen selkeillä, vankoilla kirjaimilla. Sommitelman vahva yksinkertaisuus toi hänelle kilpailun voiton. Se merkitsi irtiottoa siihen saakka julisteissa vallinneesta jugendin pikkutarkasta ja koristeellisesta tyylistä, joka alkoi jo menettää parhaan teränsä.[2]
Tyylilajina Plakatstil tarkoitti naturalismin hylkäämistä ja siirtymistä tasaisiin väripintoihin ja pelkistettyihin muotoihin. Bernhardin luoma muotokieli oli pohjana Berliinissä käynnistyneelle mainonnan ja modernistisen ilmaisun vallankumoukselle. Münchenissä Ludwig Hohlwein oli vastaava uutta tyyliä edustanut julistetaiteilija. Heidän esimerkkiensä myötä Plakatstil levisi nopeasti koko Saksaan ja muodosti sillan jugendin ja art decon välillä.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ Plakatstil Csun.edu. Viitattu 15.9.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Vintage Plakatstil Posters International Poster Gallery. Viitattu 16.9.2019. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Das Plakat -lehden numeroita (Arkistoitu – Internet Archive)