Pjotr Tolstoi (diplomaatti)
Pjotr Andrejevitš Tolstoi (ven. Пётр Андре́евич Толсто́й; 1645 – 1729 Solovetskin saari, Valkoinenmeri)[1] oli venäläinen kreivi, diplomaatti ja valtiomies Pietari Suuren aikana.
Hänen isänsä oli hovimies Andrei Vasiljevitš Tolstoi. Pjotr Tolstoista tuli hovipalvelija (stolnik) tsaari Aleksei Mihailovitšin aikana. Vuonna 1682 hän auttoi Aleksein tytärtä Sofia Aleksejevnaa pääsemään nuorempien veljiensä Iivana V:n ja Pietari I:n sijaishallitsijaksi. Kun Pietari vuonna 1689 syrjäytti Sofia Aleksejevnan, myös Tolstoi karkotettiin hovista, vaikka hän oli vetänyt Sofialta tukensa pois.[1] Tolstoi oli sen jälkeen epäsuosiossa vuoteen 1697, jolloin hän tarjoutui lähtemään tsaarin edustajana Italiaan opiskelemaan merenkulkua, mihin Pietari suostui. Kahden vuoden opintojen jälkeen Tolstoi sai voitettua tsaarin luottamuksen puolelleen ja pääsi näin siirtymään diplomaatinuralle. Hän oli vuosina 1701–1714 Venäjän lähettiläänä Ottomaanien valtakunnan hovissa.[1][2] Venäjän käydessä Suurta Pohjan sotaa Ruotsia vastaan Tolstoi pyrki parhaansa mukaan parantamaan Venäjän ja Turkin suhteita ja siten varmistamaan rauhan valtakunnan etelärajalla. Vaikka turkkilaisia ärsytti se, että Pietari Suuri rakensi Venäjän uutta sotalaivastoa Mustallemerelle, rauha säilyi lähes vuosikymmenen ajan. Turkin politiikka kuitenkin muuttui, kun Ruotsin kuningas Kaarle XII Pultavan tappion jälkeen siirtyi pakolaisena Konstantinopoliin. Tolstoi vangittiin marraskuussa 1710 ja Turkki julisti sodan Venäjälle. Hänet vapautettiin huhtikuussa 1712 aselevon tultua voimaan ja hän osallistui seuraavana vuonna rauhanneuvotteluihin Adrianopolissa.[1]
Palattuaan Venäjälle Tolstoi sai nimityksen senaatin jäseneksi, ulkomaankaupan valtuuskunnan puheenjohtajaksi sekä ulkoasiainkomission jäseneksi.[1] Hän kävi erilaisilla diplomaattisilla komennuksilla muun muassa Tanskassa, Englannissa ja Preussissa.[2] Vuonna 1717 hän matkusti Pietari Suuren erikoislähettiläänä Napoliin, jossa hänen onnistui suostutella maanpakoon lähtenyt kruununprinssi Aleksei Petrovitš palaamaan Venäjälle. Heidän palattuaan Pietari Suuri teloitutti Aleksein, mutta Tolstoi palkittiin seuraavana vuonna nimityksellä salaisen kanslian eli eräänlaisen valtiollisen poliisin johtajaksi. Hän sai myös kreivin arvon toukokuussa 1724, kun Pietari Suuren toinen vaimo Katariina kruunattiin hallitsijapuolisoksi. Pietarin kuoltua seuraavana vuonna Tolstoi tuki Katariinan nostamista valtaistuimelle ja hänet nimitettiin helmikuussa 1726 perustetun salaneuvoston jäseneksi. Salaneuvosto toimi Katariinan lyhyenä valtakautena tosiasiassa Venäjän hallituksena. Tolstoi ajautui kuitenkin vihamielisyyksiin toisen mahtimiehen, Aleksandr Danilovitš Menšikovin kanssa kruununperimystä koskeneen kiistan vuoksi. Koska Tolstoi oli ollut osallisena Aleksei Petrovitšin kuolemaan johtaneissa tapahtumissa, hän vastusti tämän pojan Pietari Aleksejevitšin nimeämistä Katariinan kruununperijäksi. Tolstoi joutui epäsuosioon, ja Menšikov sai aikaiseksi sen, että toukokuussa 1727 hänet karkotettiin 82-vuotiaana Solovetskin luostariin, jossa hän kuoli kaksi vuotta myöhemmin.[1][2]
Tolstoi jätti jälkeensä kiinnostavan päiväkirjan vuosien 1697–1699 Italian matkaltaan sekä vuonna 1706 kirjoitetun kuvauksen Mustastamerestä. Tolstoin kreivillinen suku polveutuu hänestä.[2]