Pjotr Pavlenko

neuvostoliittolainen kirjailija

Pjotr Andrejevitš Pavlenko (ven. Пётр Андре́евич Павле́нко, 11. heinäkuuta (J: 29. kesäkuuta) 1899 Pietari16. kesäkuuta 1951 Moskova) oli venäläinen neuvostokirjailija.

Pjotr Pavlenko syntyi pikkuvirkamiehen ja opettajattaren perheeseen. Lapsuutensa hän vietti Tbilisissä. Vuonna 1920 hän liittyi bolševikkipuolueeseen ja palveli puna-armeijassa. Vuodesta 1924 lähtien hän työskenteli Neuvostoliiton kaupallisessa edustustossa Istanbulissa. Moskovaan palattuaan hän liittyi Pereval-kirjailijaryhmään. Vuonna 1930 Pavlenko järjesti tunnettujen neuvostokirjailijoiden matkan Turkmenistaniin. Suomen talvisotaan ja toiseen maailmansotaan hän osallistui lehtimiehenä. Vuodesta 1945 lähtien Pavlenko asui Krimillä, jossa hän johti paikallista kirjailijajärjestöä. Hän toimi myös Neuvostoliiton korkeimman neuvoston edustajana. Elämänsä viimeisinä vuosina kirjailija matkusteli Amerikassa ja Euroopassa.[1] Hänet on palkittu Leninin kunniamerkillä.[2]

Alkuvaiheen orientalistisia kertomuksiaan lukuun ottamatta[3] Pavlenko on tyypillinen sosialistisen realismin edustaja. Kirja Putešestvije v Turkmenistan (”Matka Turkmenistaniin”, 1931–1932) kuvaa sosialistista rakennustyötä. Romaanin Barrikady (”Barrikaadit”, 1932) aiheena on Pariisin kommuuni. Romaani Na Vostoke (”Idässä”, 1936–1937) kertoo fasismin nousun muodostamasta sotilaallisesta uhasta. Stalinia ylistävä romaani ”Onni” (Štšastje, 1947) kuvaa Krimin sodanjälkeistä uudelleen asuttamista, mutta ei mainitse sanaakaan krimintataarien karkoittamisesta. Vuonna 1948 Pavlenko sai siitä Stalin-palkinnon.[4] Pienoisromaania ”Aroaurinko” (Stepnoje solntse) pidetään yhtenä kirjailijan onnistuneimmista teoksista.[5]

Pavlenko laati myös elokuvien käsikirjoituksia. Vuonna 1941 hän sai Stalin-palkinnon Sergei Eisensteinin ohjaaman ”Aleksanteri Nevskin” käsikirjoituksesta. Mihail Tšiaurelin kanssa kirjoitetut ”Vala” (Kljatva) ja ”Berliini kukistuu” (Padenije Berlina) saivat Stalin-palkinnot vuosina 1947 ja 1950.[6] Myöhemmin ne tuomittiin tyypillisinä Stalinin henkilönpalvonnan ilmentyminä.[7]

Suomennettuja teoksiaMuokkaa

  • Onni: romaani. Suom. Vuokko Ahveninen. Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1949.
  • Aroaurinko: kertoelma. Suom. Eira Haahti. Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1952.

LähteetMuokkaa

  1. Russkije pisateli, XX vek. Biobibliografitšeski slovar. Tšast 2, s. 159–160. Moskva: Prosveštšenije, 1998. ISBN 5-09-006995-6.
  2. Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 19, s. 60. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1975.
  3. Russkije pisateli, XX vek. Biobibliografitšeski slovar. Tšast 2, s. 159. Moskva: Prosveštšenije, 1998. ISBN 5-09-006995-6.
  4. Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 567. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3.
  5. Russkije pisateli, XX vek. Biobibliografitšeski slovar. Tšast 2, s. 160. Moskva: Prosveštšenije, 1998. ISBN 5-09-006995-6.
  6. Kino: Entsiklopeditšeski slovar, s. 314. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1986.
  7. Istorija sovetskogo kino, tom 3, s. 11. Moskva: Iskusstvo, 1975.

Aiheesta muuallaMuokkaa