Pitkäluoto (Rymättylä)
Pitkäluoto on saari entisen Rymättylän kunnan, nykyisen Naantalin kaupungin eteläosassa. Saareen on kiinteä tieyhteys. Pitkäluodon pinta-ala on 80,9 hehtaaria ja suurin pituus 2,1 kilometriä.[1] Pitkäluoto on vanha laidun- ja niittysaari, joka on jaettu seitsemän kylän kesken.[2] Enimmäkseen kallioisella saarella on myös muutamia peltoja, ja kymmenisen asuintaloa sekä noin kolmekymmentä loma-asuntoa.[1]
Maantiede ja luonto muokkaa
Pinnanmuodoiltaan vaihtelevan Pitkäluodon pohjois- ja itäosa on korkealle merenpinnasta kohoavaa kallioselännettä, kun eteläpuoli ja keskiosat ovat tasaisempaa maata. Saaren korkein kohta on 45 metriä merenpinnan yläpuolella ja neljäsosa saaren pinta-alasta on yli 20 metrin korkeudella, ja noin puolet saaresta on avokalliota. Pohjoisranta nousee jyrkästi merestä Lapinvuoren kallioalueelle, jonka länsipäässä on saaren korkeimmat kohdat ja jyrkänteitä.[1] Lapinvuorella on maisemallista merkittävyyttä.[3] Saaren alavilla mailla on peltoa noin 10 hehtaaria[1] ja ruovikoita eteläpuolen matalilla rannoilla.[3] Etelärinteillä kasvaa paikoin runsaasti pähkinäpensaita, tammia ja sinivuokkoja.[4] Saaren kaakkoiskulmassa on pieni luonnonsuojelualue, Pitkäluodon pähkinäpensaslehto.[1]
Pitkäluodon ympärillä olevista saarista mainittavimmat ovat pohjoispuolella pääsaari Otava, jossa Laitsalmen pohjoisrannalla Röölän kylä, idässä kapean suntin ja lyhyen sillan erottama Nimetön, lounaassa suuri Airismaa, etelässä Koivusaari ja sen takainen Iso Maisaari, ja länsipuolella Keusto, joka on käytännössä kuroutunut kiinni Pitkäluotoon.[1]
Tie tulee saarelle itäosasta hyvin pienen sillan kautta Nimettömän saaresta. Pitkäluodossa autotie kulkee etelärannan tuntumassa saaren päästä päähän, ja siitä erkanee ajoteitä tonteille.[1] Kiinteä tieyhteys saarelle saatiin, kun Nimettömän eteläpuolella sijaitseville suurille Airismaan ja Aaslan saarille rakennettiin pääsaarelta tuleva yhdystie 1890 eli Luotojen tie vuonna 1958. Tie rakennettiin kulkemaan Nimettömän itäosan läpi, josta erkanee tie Pitkäluotoon.[5]
Saarella on alle kymmenen asuintaloa ja noin kolmekymmentä loma-asuntoa. Etelärannalla on venesatama.[1] Vuoden 1968 peruskartassa saarella kulki kärrytie samaa reittiä kuin nykyinenkin tielinjaus. Muuten saarella oli vain polkuja. Taloja oli reilut kymmenen ja pohjoisranta rakentamatonta. Saarelle tuli sähkö- ja puhelinlinja Nimettömästä.[6] Vuoden 1981 peruskartassa talojen määrä oli noin 25, joista suurin osa mökkejä. Talot olivat keskittyneet itä- ja länsipäähän.[7] Vuoden 1968 ja 1981 peruskartoissa etelärannan tuntumassa oli kahdessa eri paikassa pieniä kareja ja saaria, joista suurin on kahden hehtaarin Kutuluoto. 1981 kartassa Kutuluodossa oli viisi loma-asuntoa ja pienemmällä saarella yksi.[6][7] Näiden loma-asuntojen määrä on edelleen sama ja nykyisin saaret ovat kasvaneet kiinni Pitkäluotoon ja niihin on tieyhteys.[1] Vuoden 1997 peruskartassa talojen määrä on lähes sama kuin nykyisin, sillä tuon ajan jälkeen loma-asuntoja on rakennettu vain kaksi. Saarelle oli myös rakennettu taloille johtavia ajopolkuja,[8] jotka nykyisin ovat ajoteitä. Saaren pelto pinta-ala on pienentynyt hyvin vähän vuoden 1968 jälkeen, vain talojen piha-alueilta.[6][1]
Pitkäluodon ja Nimettömän välisen suntin pohjoisrannalla Laitsalmessa on kasvatettu kalaa verkkoaltaissa vuodesta 1973 lähtien. Kalankäsittelylaitos sijaitsee Nimettömän puolella sadan metrin päässä Pitkäluodosta. Kalankasvatuslaitoksen tuotantomäärät ovat vähentyneet vuosikymmenien saatossa. Viime vuosina paikalla on kasvatettu kirjolohta noin 30 000 kilon lisäkasvulla vuodessa.[9]
Kulttuurihistoria muokkaa
Pitkäluodon saari on vanha laidun- ja niittysaari, joka kuuluu seitsemälle eri kylälle, aikaisemmin kahdeksalle. Noin puolet saaresta, sen keskiosat ja itäosaa kuuluu Knaapilan kylälle, joka sijaitsee Airismaalla Kirveenrauman vastarannalla Pitkäluodon lounaispuolella. Pitkäluodon itäosa ja sen sillan alue Nimettömän länsiosineen kuuluu Mahilan kylälle, joka sijaitsee myös Airismaalla. Lounaisrannalla on pieni tontti Pappilan kylällä, joka sijaitsee pääsaarella Rymättylän kirkonkylän länsipuolella. Pitkäluodon läntinen keskiosa kuuluu Valtasen kylälle, joka sijaitsee Airismaan keskiosassa. Länsiosa kuuluu Laitsalmen vastarannalla pääsaarella koillisessa sijaitsevalle Röölän kylälle. Röölän viereiselle Aatilan kylälle kuuluu pieni osa Pitkäluodon koilliskulmasta. Pääsaarella viiden kilometrin päässä koillisessa sijaitsevalle Äijälän kylälle kuuluu toiseksi pienin osuus Pitkäluodosta, vain sen lounaiskulma.[8] Vielä vuoden 1981 peruskartassa oli Pitkäluodon keskiosan halkaiseva kapea kaistale, joka kuului Laitsalmen toisella puolella pääsaarella sijaitsevalle Kinttalan kylälle,[7] jolla oli jo 1500-luvulla kaksi taloa.[10] Vuoden 1997 peruskartassa maa-alue oli siirtynyt Valtasen kylälle.[8] Mahilaa lukuun ottamatta, Pitkäluoto oli kylille ekslaavi eli erillään varsinaisesta kylästä.[6]
Mahila eli Maihilan kylä mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1540. Kylän maista on lohkottu Pitkäluodon palstatiloista kymmenittäin loma-asuntotontteja. Saareen perustettiin 1830-luvulla Raumansuun torppa, joka erotettiin itsenäiseksi palstatilaksi vuonna 1924. Sen asuinrakennus on 1900-luvun alun yksinäistupa, jota on sittemmin laajennettu. Toinen kylän tila on Leppälä, jonka asuinrakennus on 1920-luvun alusta.[11]
Jo varhaiskeskiajalla asutetulla Röölällä eli Röödilän kylällä[12] oli Lappi-niminen rakuuntatorppa Pitkäluodossa vuosina 1823–1919. Nykyinen päärakennus on vuodelta 1950, mutta pihapiirissä on myös yksinäistupa 1920-luvulta.[13]
Knaapilan kylällä, jolla oli jo 1500-luvulla kaksi taloa Airismaalla, ei ole yhtään taloa Pitkäluodossa, jotka on rakennettu ennen vuotta 1940. Vuonna 1910 Knaapilan maat mitattiin, jolloin Pitkäluodon palsta erotettiin omaksi tilakseen.[14] Keskiajalla asutetulla Aatilalla ja Äijälällä, josta ensimmäinen kirjallinen maininta on vuodelta 1464, ei ole myöskään Pitkäluodossa ennen vuotta 1940 rakennettuja säilyneitä rakennuksia.[15][16]
Pappilalla, joka oli 1500-luvulta lähtien pitäjän suurimpia ja vauraimpia taloja, oli Pitkäluodossa Haapalan torppa vuosina 1828–1914. Torpassa asui pitäjän suutari. Vuodesta 1934 lähtien paikka oli tilana, jonka nykyinen päärakennus on vuodelta 1967. Pihapiirissä on muun muassa pakartuvaksi kutsuttu yksinäistupa asuinrakennus vuodelta 1928.[17]
Valtasen kylä mainitaan ensimmäisen kerran vuoden 1540 maakirjassa. Kylän toisella suurista taloista, Itätalolla, oli torppa Pitkäluodossa vuodesta 1824 lähtien. Vuonna 1924 suoritetun täydennysjaon seurauksena Pitkäluodosta erotettiin ensimmäinen palstatila. Seuraavana kerran lohkottiin loma-asuntotontteja 1950-luvulla. Torpan paikalla on nykyään Meritalo, jonka päärakennus on 1800-luvun lopulta ja jota on laajennettu 1930-luvulla nykyiseen asuunsa. Piharakennuksia on 1900-luvun alusta.[2] Osayleiskaavassa suojeltuja paikallisesti merkittäviä rakennuksia tai rakennusryhmiä on Pitkäluodossa vain yksi, Meritalo.[18]
Lähteet muokkaa
- Brusila, Heljä et al: Rymättylän kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta. sarja: Varsinais-Suomen rakennuskulttuuri 7. Turku: Rymättylän kunta, Varsinais-Suomen liitto, Turun maakuntamuseo, 2001. ISBN 951-595-070-8.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i j k l Pitkäluoto Karttapaikassa Karttapaikka. Maanmittauslaitos. Viitattu 26.3.2022.
- ↑ a b Brusila, Heljä et al: Rymättylän kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta, ”Rymättylän kylät ja vanhat rakennukset: Valtanen” s. 334–337
- ↑ a b Lappalainen, Pasi: luontoinventointi (pdf) (kaavan laatinut Nosto Consulting Oy) Keskitalon ranta-asemakaava ja Pitkäluodon-Keuston ranta-asemakaavan muutos, kaavaselostus. 31.5.2016. Naantalin kaupunki. Viitattu 26.3.2022.
- ↑ Liikari, Jukka & Hautala, Petri: Luonnonympäristö (pdf) (kaavan laatinut Air-Ix Ympäristö Oy) Rymättylän eteläisen saariston osayleiskaava, väli- ja sisäsaaristo. 2004. Rymättylän kunta. Viitattu 26.3.2022.
- ↑ Brusila, Heljä et al: Rymättylän kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta, ”Rymättylän kylät ja vanhat rakennukset: Vesiliikenteestä maaliikenteeseen” s. 32
- ↑ a b c d Huumo, Aarno: Peruskartta 1:20 000. Rymättylä N:o 1043 05. (kartoitus 1964–1965) Helsinki: Maanmittaushallitus, 1968. Peruskartta Maanmittauslaitoksen Vanhat painetut kartat -verkkopalvelussa (jpg) (viitattu 26.3.2022)
- ↑ a b c Peruskartta 1:20 000. Rymättylä N:o 1043 05. (kartoitus 1978) Helsinki: Maanmittaushallitus, 1981. Peruskartta Maanmittauslaitoksen Vanhat painetut kartat -verkkopalvelussa (jpg) (viitattu 26.3.2022)
- ↑ a b c Peruskartta 1:20 000. Rymättylä N:o 1043 05. (kartoitus 1996) Helsinki: Maanmittauslaitos, 1997. Peruskartta Maanmittauslaitoksen Vanhat painetut kartat -verkkopalvelussa (jpg) (viitattu 26.3.2022)
- ↑ Ympäristö- ja vesitalouslupahakemus kalankasvatukselle: kalojen kasvattaminen ja talvisäilytys, Naantali Röölän Kala Ky (Asia ESAVI/36371/2021) Vesi- ja ympäristölupien tietopalvelu. 14.1.2022. Aluehallintovirasto. Viitattu 26.3.2022.
- ↑ Brusila, Heljä et al: Rymättylän kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta, ”Rymättylän kylät ja vanhat rakennukset: Kinttala” s. 164
- ↑ Brusila, Heljä et al: Rymättylän kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta, ”Rymättylän kylät ja vanhat rakennukset: Mahila” s. 209–211
- ↑ Brusila, Heljä et al: Rymättylän kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta, ”Rymättylän kylät ja vanhat rakennukset: Röölä” s. 292
- ↑ Brusila, Heljä et al: Rymättylän kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta, ”Rymättylän kylät ja vanhat rakennukset: Röölä” s. 295
- ↑ Brusila, Heljä et al: Rymättylän kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta, ”Rymättylän kylät ja vanhat rakennukset: Knaapila” s. 172
- ↑ Brusila, Heljä et al: Rymättylän kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta, ”Rymättylän kylät ja vanhat rakennukset: Aatila” s. 84
- ↑ Brusila, Heljä et al: Rymättylän kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta, ”Rymättylän kylät ja vanhat rakennukset: Äijälä” s. 363
- ↑ Brusila, Heljä et al: Rymättylän kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta, ”Rymättylän kylät ja vanhat rakennukset: Pappila” s. 249–251
- ↑ Kaavaselostuksen liite 12. Rakennussuojelukohteet (pdf) (selvityksen laatinut AIRIX Ympäristö Oy) Rymättylän eteläisen saariston osayleiskaava, väli- ja sisäsaaristo. 2007. Rymättylän kunta. Viitattu 26.3.2022.
