Avaa päävalikko

Pispalan Haulitehdas

entinen haulitehdas
(Ohjattu sivulta Pispalan Haulitorni)
Pispalan haulitorni

Pispalan haulitehdas on entinen hauleja valmistanut tehdas Tampereen Pispalassa. Haulien teollinen valmistus alkoi Tampereella vuonna 1856 (toinen lähde: 1859), jolloin Pyynikinharjun etelärinteeseen rakennettiin matalahko puurakenteinen haulitorni. Kyseinen torni on myöhemmin purettu.

Nykyisen, 55 metriä korkean Pispalan haulitornin rakensi Oy K. Hjorth Ab vuonna 1908 Pispalanharjun pohjoisrinteeseen. Pispalan haulitorni on ainoa Suomessa jäljellä oleva haulien valmistukseen käytetty torni. Haulien valmistus tornissa lopetettiin vuonna 1972. Hjorth kertoi tehtaansa pystyneen tuottamaan 300 000 haulikiloa vuodessa. Tornin teräsrakenteet on valmistettu Saksassa Kruppin tehtailla.

Haulitehtaan toimintaMuokkaa

 
Lähikuva valuverstaasta.

Tehtaalle toimitettu lyijy sulatettiin ensiksi alhaalla padassa ja siihen lisättiin kaksi prosenttia antimonia. Antimonin ja lyijyn atomit ovat erikokoisia, ja näitä sekoitettaessa lyijy kovenee. Tällöin puhutaan karkaistuista hauleista. Sulaan seokseen lisättiin vielä arsenikkia, joka poisti seoksesta venyvyyden ja lisäsi pisartuvuutta. Tämän jälkeen lyijyseos valettiin harkoiksi.[1]

Haulimestari kiipesi torniin yleensä neljän aikaan aamulla sytyttämään tulen. Kylminä talviaamuina lyijypadan lämpiäminen saattoi kestää useita tunteja. Pataan mahtui kerrallaan 400 kiloa lyijyä. Lyijy hinattiin harkkoina ylös tornin huipulle valuverstaaseen. Tornin kehikkorakenteen keskellä oli koko tornin korkuinen hauliputki. Hauliputken yläpäässä oli vaihdettavat erikokoiset seulat, joiden läpi sula lyijy pääsi putoamaan alas. Pudotessaan lyijy pisartui halutun kokoisiksi hauleiksi. Lyijy nostettiin seulan päälle käsikauhalla. Pisaroista muotoutui pallomaisia hauleja, kun ne pyörivät ja jäähtyivät pudotessaan vapaasti alas. Jäähtymisen varmisti alhaalla oleva vesiastia.[1]

Alhaalla olevassa haulitehtaassa haulit kuivattiin ja seulottiin, jolloin muotovialliset haulit poistettiin. Lopuksi haulit kiillotettiin grafiittirummussa. Tehtaan naiset ompelivat pusseja, jotka täytettiin hauleilla.[1]

Vanhan Pyynikin haulitehtaan yrityssalaisuuksien vuotaminen Lahdessa vuosina 1906–1909 mahdollisti haulitehtaan lyhytikäisen toiminnan.lähde?

Pispalan Haulitehtaan työväestön muodostivat kaksi perhettä: Heinäset ja Järvensivut.[1] Pyynikin tehtaan kokemuksista viisastuneenalähde? tehtaan johto teki näiden perheiden kanssa elinikäiset sopimukset, jotka velvoittivat perheitä pitämään salassa kaiken haulien valmistukseen liittyvän.[1]

NykytilanneMuokkaa

 
Haulitornin siluetti kesällä.

Pispalan haulitehtaan alue on säilynyt hyvin. Se on rakennushistoriallisesti ja maisemallisesti merkittävä rakennuskokonaisuus. Alue koostuu haulitehtaasta ja -tornista, sekä niiden ympäristöön rakennetuista asuinrakennuksista. Haulitorni on maisemallisesti näkyvällä paikalla ja siitä on muotoutunut Pispalan symboli ja maamerkki, joka on tunnustettu valtakunnallisesti merkittäväksi kohteeksi.

Kotiseutuyhdistys Pispalan Moreeni sai vuonna 1990 Tampereen kaupungilta hallintaoikeuden haulitehtaan tehdasrakennukseen. Yhdistys on kunnostanut rakennuksen talkoovoimin kokous- ja juhlatilaksi.

Pysyvän valaistuksen haulitorni sai vuonna 2009. Torni on suljettuna yleisöltä. Sille on suunnitteilla peruskorjaus, jossa se puretaan, kunnostetaan purettuna ja rakennetaan uudestaan. Alkuperäisen suunnitelman mukaan kunnostuksen oli määrä tapahtua vuonna 2019,[2] mutta koska tarjouskilpailussa tuli vain yksi tarjous, järjestetään se uudelleen erilaisella urakointitavalla.[3] Peruskorjaus voi alkaa aikaisintaan keväällä 2020.

LähteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa