Wikipedia

Pinzgauer

Pinzgauer on alkuaan itävaltalaisen Steyr-Daimler-Puchin kehittämä 4x4 ja 6x6-vetoisten maastokuorma-autojen sarja. Nykyään sitä valmistaa BAE Systems Land and Armaments (aik. BAE Systems Land Systems) Guildfordissa, Isossa-Britanniassa. Auto kehitettiin 1960-luvun lopussa ja sai nimensä itävaltalaisen hevosrodun mukaan. Malli on ollut hyvin suosittu sotilaskäytössä ja sen tuotanto jatkuu edelleen. Vuonna 2000 valmistusoikeudet myytiin brittiläiselle Automotive Technik Ltd:lle, jolta ne ovat lopulta kulkeutuneet nykyiselle valmistajalleen.

Steyr-Daimler-Puch Pinzgauer
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Itävalta
 Yhdistynyt kuningaskunta
Valmistaja Steyr-Daimler-Puch
BAE Systems
Suunnittelija Erich Ledwinka[1]
Mitat ja massat
Kantavuus 6×6: 1 500 kg
Omamassa 6×6: 2 600 kg
Pituus 6×6: 4 955 mm
Korkeus 2 045 mm[2]
Akseliväli 6×6: 2 000 + 980 mm[2]
Maavara 335 mm
Moottori, voimansiirto ja alusta
Iskutilavuus 2499 cm3 4-syl rivimoottori[3]
Teho 64 kW[2]
Vääntö 180 Nm[3]
Polttoaine bensiini
Kulutus 6×6: 15,8 l/100 km[3]
Vetotapa 4×4, 6×6[3]
Vaihteisto 5 eteen ja alennusvaihteet
Jarrut kaksipiiriset tehostetut rumpujarrut[3]

Ensimmäinen sukupolvi

muokkaa

Pinzgauerin ensimmäinen prototyyppi luotiin vuonna 1965 ja sarjatuotantoon se oli valmis 1971. Ensimmäistä sukupolvea valmistettiin vuoteen 1985 Steyr-Daimler-Puchin tehtaalla. Pinzgauer on yksi onnistuneimmista maastoajoneuvoista maailmassa. Vaikka se ei ole yhtä nopea kuin yhdysvaltalainen HMMWV sen kuljetuskapasiteetti on suurempi. Jopa malleista pienin 710M kykenee kuljettamaan 10 miestä tai kaksi Naton tavarapallettia. Sekä 4x4 että 6x6-vetoiset mallit kykenevät hinaamaan 5 000 kg:n taakan tiellä ja 1500/ 1800 kg (4x4/6x6) maastossa. Auton toimintamatka on yli 400 km yhdellä tankkauksella ja jopa 700 km 125 litraisella lisäsäiliöllä.[3] Ensimmäisen sukupolven Pinzgauerin 4x4-versio tunnettaan mallina 710 ja 6x6-versio mallina 712.

Pinzgauer suunniteltiin mahdollisimman yksinkertaiseksi huoltaa, ja se varustettiin ilmajäähdytteisellä kaksoiskaasutin bensiinimoottorilla. Ilmajäähdytteiset moottorit ovat tuttuja esimerkiksi Kuplavolkkareista jotka oli suunniteltu kestämään pitkällistä käyttöä maksimikuormituksella. Yhä tänäänkin pienissä lentokoneissa käytetään ilmajäähdytteisiä moottoreita juuri luotettavuutensa ansiosta. Ilmajäähdytteisessä moottorissa on myös vähemmän osia kuin nestejäähdytteisissä. Pinzgauerin moottori suunniteltiin auton ominaisuuksia vastaavaksi, siinä on esimerkiksi useampi öljypumppu varmistamassa voiteluöljyn kierto olipa auto missä asennossa tahansa.

Vaikka 4x4-versio on ollut suositumpi, on tarjolla ollut alusta saakka 6x6-versio. Jälkimmäisen rakenteessa on pyritty mahdollisimman suureen vetokykyyn vaativissa olosuhteissa hinatessa, täydessä lastissa ja maasto-olosuhtiessa. Vuosien 1971–1985 välisenä aikana valmistettiin siviili- ja sotilaskäyttöön yhteensä 18 349 ensimmäisen sukupolven 710:tä ja 712:sta.

Korimallit

muokkaa

710 (4x4)

  • M Kuomulava kymmenellä istuimella
  • T Lavamalli
  • K Viisiovinen umpikori
  • AMB-Y Kolmiovinen ambulanssi
  • AMB-S Ambulanssi

712 (6x6)

  • M Kuomulava istuimilla
  • T Lavamalli
  • FW Paloauto
  • K Viisiovinen umpikori
  • W Korjaamoauto
  • DK Neliovinen hytillinen lavamalli
  • AMB-S Ambulanssi

Toinen sukupolvi

muokkaa
 
Pinzgauer 716 (toinen sukupolvi).

Vuonna 1980 Steyr-Daimler-Puch ryhtyi kehittämään toisen sukupolven Pinzgaueria. Vuosien kehitystyön jälkeen ensimmäinen toisen polven Pinzgauer valmistui vuonna 1986, se tunnettaan tyyppinä P80 (vuoden 1980 mukaan). Vuonna 2000 Steyr-Daimler-Puchin ostanut Magna International myi oikeudet brittiläiselle Automotive Technik-yhtiölle. Lopulta valmistus päätyi BAE Systemsille. Toisen sukupolven 4x4-vetoinen malli on nyt 716 ja 6x6-vetoinen 718. Vanhat korimallia kuvaavat tunnuskirjaimet ovat yhä käytössä. Uudessa 716:ssa on sama kuljetuskapasiteetti kuin vanhassa 712:ssa, ja uudessa 712:ssa vastaavasti edeltäjänsä suuruinen.

Joitakin pienempiä muutoksia uusiin malleihin on tehty:

Toisen sukupolven malliin on tehty joitakin pieniä muutoksia ajan mittaan, poiketen edeltäjästään johon ei tehty muutoksia. Ensimmäinen toisen sukupolven Pinzgauer vuonna 1980 oli tyypiltään P80. Uudistetut tyypit olivat P90 (vuodelta 1990) ja P93 (1993), johon saatiin uusi moottori 2002. Tämä Volkswagenin TDI-dieselmoottori alitti EURO 3-pakokaasupäästönormit.

Maastoliikkuvuus

muokkaa

Pinzgauerin maasto-ominaisuudet ovat vertailukelpoisia yhdysvaltalaisen Humveen kanssa ja ovat legendaarista Jeepiä paremmat.[3]

  • 45 asteen lähestymis- ja jättökulmat
  • 45 asteen nousu tai kunnes pyörien ote irtoaa
  • 0,7 metrin kahluusyvyys
  • 360 mm korkean esteen ylitys
  • 43,5 asteen maksimi sivukallistus
  • 1000/1500 kg kuljetuskapasiteetti (4x4/6x6)
  • Korkeus 3350 mm täydellä kuormalla
  • Huippunopeus 110/100 km/h (4x4/6x6)
  • Moottorin maksimiteho käytettävissä 4 km/h nopeudessa
  • Henkilömäärä 10/14 (4X4/6x6)

Pinzgauer sotilaskäytössä

muokkaa

Suomen puolustusvoimat testasi kuusipyörävetoista Pinzgaueria 1980-luvun alussa.[2]

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ Erich Ledwinka heimatforschung-klbg.at. Viitattu 25.9.2010. (saksaksi)[vanhentunut linkki]
  2. ↑ a b c d Mäkipirtti, Markku: Puolustusvoimien moottoriajoneuvot 1960–2000 – Pinzgauer, s. 217. Tampere: Apali Oy, 2006. ISBN 978-952-5026-50-4
  3. ↑ a b c d e f g K. Jürgen Schöpf: Pinzgauer Technical data sdp-pinzgauer.org. 2002–2005. Arkistoitu 2.11.2009. Viitattu 25.9.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä autoihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pinzgauer&oldid=22803476”