Pikkusirkku

lintulaji

Pikkusirkku (Schoeniclus pusillus) on pienikokoinen, Euraasian taigavyöhykkeellä pesivä sirkkulaji. Suomessa laji esiintyy levinneisyysalueensa läntisellä reunalla ja levinneisyys painottuu Itä-Suomeen ja Lappiin. Suomessa laji on kanta on luokiteltu elinvoimaiseksi.

Pikkusirkku
Zwergammer.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Suomessa: Elinvoimainen [2]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Sirkut Emberizidae
Suku: Pajusirkut Schoeniclus
Laji: pusillus
Kaksiosainen nimi

Schoeniclus pusillus
Pallas, 1776

Synonyymit

Emberiza pusilla

EmberizaPusillaIUCN.svg
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Pikkusirkku Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pikkusirkku Commonsissa

Koko ja ulkonäköMuokkaa

Linnun pituus on 12–14 senttimetriä ja paino 13–19 grammaa. Pää kastanjanruskea, päälaki musta ja sen poikki kulkee pitkittäinen kastanjanruskea päälaenjuova. Korvanpeitinhöyhenillä musta kaari. Nokan harja on suora. Juhlapukuisen koiraan pään värit ovat keskimäärin kirkkaammat kuin naaraan. Vanhoilla pikkusirkuilla on täydellinen sulkasato loppukesällälähde?.

LevinneisyysMuokkaa

Pikkusirkku kuuluu siperialaiseen lajistoon. Laji tavattiin Suomessa ensi kerran Ivalossa vuonna 1935 . Parimäärä Suomessa: 5 000 – 10 000, pääosin Kainuussa ja Lapissa. Muuttoaikana hyvin harvalukuinen muualla Suomessa. Keväällä saapuu toukokuussa, syksyllä lähtee pääosin syyskuussa, mutta muutamia talvihavaintojakin tunnetaan. Levinnyt Siperian pohjoisosiin, talvehtii Kaakkois-Aasiassa. Euroopan populaation kooksi arvioidaan 10–16 miljoonaa yksilöä.[1] Esiintyy harvoin Alaskassa useimmiten syksyisin.[3]

ElinympäristöMuokkaa

Suomessa pikkusirkkujen suosikkipesimäympäristöjä ovat kosteat rämeet ja ojitetuille soille perustetut taimikot[4]. Muuttoaikana erilaiset rikkaruohokentät, ojat ja pellot ovat sille otollista ympäristöä.

LisääntyminenMuokkaa

 
Pikkusirkun muna.

Pesä on maassa varvikon suojassa. Munia on 4–6, ja niitä haudotaan 11–12 päivää. Poikaset lähtevät pesästä lentokyvyttöminä jo viikon ikäisinä, mikä on lyhimpiä varpuslinnuilla todettuja pesäpoikasaikoja. Poikaset ovat lentokykyisiä vajaan 2 viikon ikäisinä. Molemmat emot kuitenkin huolehtivat niistä maastossa vielä 1–2 viikkoa. Ensimmäinen pesye kesäkuussa ja usein toinen pesye heinäkuussa.

ÄäniMuokkaa

Kutsuääni terävä ”tsik”, lähes täysin identtinen pohjansirkun vastaavan äänen kanssa. Laulu muistuttaa sekä paju- että peltosirkkua, esimerkiksi ”trytrytrytry svii sjy sjy tju-ti”.

RavintoMuokkaa

Hyönteiset, hämähäkit, siemenet ja muut kasvinosat.

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b BirdLife International: Schoeniclus pusillus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 17.2.2014. (englanniksi)
  2. Jari Valkama: Pikkusirkku – Emberiza pusilla Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  3. Little Bunting Audubon. 13.11.2014. Viitattu 6.6.2021. (englanniksi)
  4. Pikkusirkku - levinneisyys Suomessa - Lintuatlas atlas3.lintuatlas.fi. Viitattu 30.11.2018.

Aiheesta muuallaMuokkaa