Pikkurousku

helttasienilaji

Pikkurousku[2] (Lactarius tabidus syn. L. theiogalus) on laakea tai kupera kellanpunainen rouskulaji. Lakin leveys on 2–6 senttimetriä. Sen heltat ovat valkoiset tai kellanvalkoiset. Jalka on 2–8 senttimetriä pitkä ja vaaleampi kuin lakki. Malto on kellertävää. Maitiaisneste on valkoista ja kuivuessaan kellertyvää. Sieni maistuu miedolta ja on syötävä. Pikkurousku kasvaa havu- ja lehtimetsien kosteikoissa yleisenä koko Suomessa. [3] Kasvuaika on heinäkuusta lokakuuhun. Laji on luokiteltu Suomessa elinvoimaiseksi.[4]

Pikkurousku
2007-08-25 Lactarius tabidus Fr.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Aagicomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Lahko: Russulales
Heimo: Haperot ja rouskut Russulaceae
Suku: Rouskut Lactarius
Laji: tabidus
Kaksiosainen nimi

Lactarius tabidus
Fr.[1]

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Pikkurousku Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pikkurousku Commonsissa

NäköislajitMuokkaa

Pikkurousku muistuttaa useita muita rouskuja, kuten kangaspalsamirouskua, kangasrouskua, maksarouskua, oranssirouskua, rahkarouskua, sikurirouskua, viitapalsamirouskua sekä rutarouskua. Sekoittamisesta ei kuitenkaan ole juurikaan haittaa, sillä kaikki edellä mainitut lajit ovat pikkurouskun tavoin keittämisen jälkeen ruokasieniä.[5]

LähteetMuokkaa

  1. Taksonomian lähde: Index Fungorum Viitattu 3.9.2008.
  2. Tuomainen, Raija: Lactarius tabidus: Pikkurousku (Fungi in Finland And Sweden) sienet.luontonetti.com. Arkistoitu 22.9.2008. Viitattu 3.9.2008.
  3. Phillips, Roger: WSOY Suuri Sienikirja, s. 90. suomeksi toim. Lasse Kosonen. WSOY, 1981, suom. 1992. ISBN 951-0-17255-3.
  4. Salo, Pertti & Niemelä, Tuomo & Salo, Ulla: Suomen sieniopas, s. 51. Kasvimuseo, 2006. ISBN 951-0-30359-3.
  5. [www.luontoportti.com/suomi/fi/sienet/pikkurousku Luontoportti.com: Pikkurousku]

Aiheesta muuallaMuokkaa