Pihlajanmarja
Pihlajanmarja on jonkin pihlajalajin (Sorbus) syötäväksi kelpaava pohjusmarja; yleensä pihlajanmarjoista puhuttaessa tarkoitetaan kotipihlajan (Sorbus aucuparia) marjoja. Kotipihlajassa marjat kypsyvät elo- syyskuussa ja marjojen määrä puuta kohti vaihtelee kymmenistä kiloista noin kahteen sataan kiloon. Vanhat pihlajat tekevät enemmän marjoja kuin nuoret puut ja parhaimmassa sadontuottamisiässä pihlajat ovat kahden tai useamman kymmenen vuoden iässä.
Pihlajanmarjat sisältävät paljon kuitua ja yhtä paljon C-vitamiinia kuin lakka. Pihlajanmarjoissa on myös flavonoleja fenolihappoja ja useita fenoleja, joita ovat antosyaanit ja proantosyanidiinit. Pihlajanmarjojen karvas maku johtuu niiden sisältämistä parkkiaineista ja sorbiinihaposta. Tämä kasvas maku vähenee sen jälkeen, kun on ollut yöpakkasia. Kotipihlajasta on kehitetty lajikeryhmä, jonka marjat sisältävät vähemmän karvaanmakuisia aineita ja ovat makeampia, joka on makeapihlaja.
Pihlajanmarjat sopivat hyytelöihin, hilloihin, jälkiruokiin ja mehuihin. Niiden makua voidaan pehmentää sekoittamalla niitä makeiden marjojen tai hedelmien kanssa. Pihlajanmarjoja voidaan säilöä myös pakastamalla ja kuivaamalla.[1] Pakastetut pihlajanmarjat voidaan ryöpätä.[2]
Pihlajanmarjoja voidaan käyttää myös kotitekoisiin kauneudenhoitoaineisiin. Niitä voidaan käyttää voiteen, kasvoveden tai kuorinta-aineen valmistukseen.[3]
Muista pihlajalajeista myös nykyisin lumipihlajien sukuun luetun suomenpihlajan (Hedlundia hybrida) marjat sopivat mehustukseen.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ Pihlaja Luonnosta sinulle. Arktiset aromit ry. Viitattu 7.4.2023.
- ↑ Tiina Rantanen: Pihlajanmarja on superruokaa Himahella. 2.9.2021. Kotiliesi. Viitattu 7.4.2023.
- ↑ Näin valmistat hoitotuotteita pihlajasta MT Metsä. 11.10.2019. Maaseudun tulevaisuus. Viitattu 7.4.2023.
- ↑ Suomenpihlaja Puutarha.net. Viitattu 7.4.2023.