Pieter Corneliszoon Hooft
alankomaalainen runoilija ja historioitsija
Pieter Corneliszoon Hooft (1581–1647) oli alankomaalainen runoilija ja historioitsija.[1]
| Pieter Corneliszoon Hooft | |
|---|---|
 P.C. Hooft |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1581 |
| Kuollut | 1647 (65–66 vuotta) |
| Kansalaisuus | Alankomaat |
| Ammatti | kirjailija, historioitsija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | hollanti |
| Tuotannon kieli | hollanti |
| Aikakausi | 1600-luku |
| Aiheet | erotiikka, historia |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Hooftin aisti oli kouliintunut suurten italialaisten runoilijain lukemisesta. Hänen pääalansa oli eroottisuus. Tämänluonteisista runokokoelmista ovat merkittäviä Af beeldinghen van Minne ja Minneliederen. Hooftin näytelmistä parhaita ovat paimennäytelmä Granida (1605) ja murhenäytelmät Geeraerdt van Velzen (1613) ja Beato (1616). Hooftin esikuva historiankirjoittajana oli Tacitus, jonka teokset hän käänsi hollannin kielelle. Hooftin omista historiallisista teoksista on mainittavin Nederlandsche Historien (1642), joka käsittelee aikaa 1555–1587. Asuinlinnaansa Muideniin Hooft kokosi ympärilleen eteviä naisia ja miehiä. Piirin nimi oli Muiderkring.[1]
LähteetMuokkaa
- ↑ a b Hooft, Pieter Corneliszoon, Tietosanakirja osa 3, palsta 569–570, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1911
Aiheesta muuallaMuokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pieter Corneliszoon Hooft Wikimedia Commonsissa
