Pietarsaaren työväenopisto
Pietarsaaren työväenopisto on vuonna 1909 perustettu oppilaitos, ollen viides työväenopisto Suomessa.[1] Opistossa järjestetään vuosittain yli 250 kurssia ja tilaisuutta.[2] Opistossa opiskelee vuosittain 3 300 opiskelijaa.[3]
| Pietarsaaren työväenopisto | |
|---|---|
 |
|
| Sijainti | Runeberginkatu 1, 68600 Pietarsaari |
| Tyyppi | työväenopisto |
| Perustettu | 19. lokakuuta 1909 |
| Rehtori | Bo-Anders Sandström |
Toiminta-alue ja organisaatio muokkaa
Opisto on Pietarsaaren kaupungin ylläpitämä oppilaitos. Opiston toimisto sijaitsee Strengbergin tupakkatehtaan kiinteistössä.[4] Kursseja järjestetään useissa tiloissa eri puolilla Pietarsaarta, opistotalon lisäksi yli kymmenessä paikassa.[2] Opiston rehtorina toimii Bo-Anders Sandström.[5] Rehtorin lisäksi opistossa työskentelee kaksi päätoimista opettajaa, kurssisihteeri, sekä noin 50–60 tuntiopettajaa.[2]
Historia muokkaa
Syyskuussa 1909 työväenyhdistys ilmoitti kaupunginvaltuustolle päätöksestä perustaa Pietarsaareen työväenopisto.[6] Opisto avattiin 19. lokakuuta 1909, vaikka päätöstä kunnan päätöstä ei oltu vielä saatu. Malmin sivistysrahaston varoista myönnettiin 400 markkaa vuodelle 1910.[7] Ensimmäinen toimintakautena oppiaineina olivat laskentoa, kirjanpitoa, ja mittausoppia.[8] Vuonna 1911 opisto toimi neljän kuukauden ajan, jolloin järjestettiin laskennon, kirjanpidon sekä kauno-, oikein- ja ainekirjoituksen opetusta.[9]
Ensimmäinen ruotsinkielinen luento pidettiin lukuvuonna 1913–1914. Sitä ennen oli ollut ruotsin alkeis- ja jatkokursseja suomenkielisille. Opisto sai 1913–1917 vuosittain 1 000 markkaa Malmin sivistysrahastosta. Opistossa oli vuosittain noin 60 opiskelijaa. Noin kolmasosalla kurssilaisista ei ollut aiempaa koulutusta.[7] Opiston toiminta lakkasi sisällissodan aikana, kun johtokunnan jäsenet Pekka Tiihonen ja Kalle Suosalo kuuluivat maaliskuussa 1918 teloitettujen seitsemän henkilön joukkoon.[7]
Työväenopiston uudelleen perustaminen otettiin esille sosiaalidemokraattisessa kunnallisorganisaatiossa, joka asetti työväenopistotoimikunnan. Uuden opiston perustamista ehdotettiin rahatoimikunnalle, joka puolsi ehdotusta opiston perustamisesta, ja myönsi 10 000 markan määrärahan. Rahatoimikunnan ehdotuksen mukaisesti opisto muodostui ruotsinkielisestä ja suomenkielisestä osastosta. Opisto avattiin kevätlukukaudella 1921.[10] Ruotsinkielisen työväenopiston johtajana aloitti Einar Holm ja suomenkielisen johtajana O.V. Ruikka.[11] Opiskelijoiden määrän perusteella toiminta oli vireää vuoteen 1925 asti.[10] Molempien opistojen johtokunta kuitenkin ehdotti syyskuussa 1925, että opisto lakkautettaisiin toistaiseksi kevätlukukauden vähäisen oppilasmäärän vuoksi. Kaupunginvaltuusto hyväksyi ehdotuksen.[12]
Vuonna 1934 ruotsalaisen oppikoulun suomenlehtori G.A. Yrjäs teki aloitteen opiston uudelleen perustamisesta. Opiston omistaisi kannatusyhdistys, joka saisi avustuksia kaupungin teollisuusyrityksiltä. Opetusministeriö hyväksyi opiston työsuunnitelman kesäkuussa 1935.[10] Lukuvuonna 1935–1936 syyslukukaudella opistolla oli 288 opiskelijaa.[13] Yrjäs oli sekä ruotsinkielisen, että suomenkielisen osaston johtaja lukuvuoden 1935–1936 ajan. Suomenkielinen osasto suljettiin syksyllä 1936 vähäisen oppilasmäärän vuoksi. Osasto aukesi uudelleen lukuvuodeksi 1938–1939, jolloin johtajana aloitti Arvo Autio.[12] Syyslukukauden 1939 jälkeen toiminta lakkautettiin jälleen. Ruotsinkielinen osasto oli keskeytettynä lukuvuoden 1941–1942, sekä syyslukukaudet vuosina 1943 ja 1944. Vuosina 1935–1939 opetus tapahtui Strenbergin ruokalarakennuksessa, myöhemmin ruotsinkielisessä yhteislyseossa.[14]
Opiston kannatusyhdistyksen jäseninä toimi muutama teollisuus- ja liikeyritys, sekä muutama yksityinen liikemies. Kannatusyhdistyksen tuki oli vuosina 1950 ja 1951 23 000 markkaa per vuosi. Kaupungin tuki oli noina vuosina yhteensä 163 000 markkaa. Ruotsinkielisen työväenopiston johtajana toimi F.K. Lindholm syksystä 1936 kevääseen 1951. Seuraajaa johtajaksi ei löydetty, joten opisto lakkautettiin.[14]
Maaliskuussa 1952 Kaupunginhallitus asetti toimikunnan valmistelemaan työväenopiston uudelleenorganisointia. Toimikunta jätti loppuvuonna ehdotuksen opiston ohjesäännöiksi. Suomenkielinen työväenopisto aloitti toimintansa jo lokakuussa 1952, vaikka Kouluhallitus vahvisti ohjesäännön maaliskuussa 1953.[15] Vuosina 1952–1955 sivutoimisena johtajana toimi Rainer Gustafsson. Opettajina toimi opettajia kansakoulusta ja oppikoulusta, sekä käsityönosaajia. Opistolla ei ollut omia toimitiloja. Toiminnan keskipisteenä oli Pietarsaaren suomalainen yhteiskoulu, sittemmin Pietarsaaren yhteislyseo, Etelänummen koulu.[16] Vuonna 1955 aloitti toimintansa opiston toverikuna. Lukuvuonna 1956–1957 oppilasmäärä ylitti ensikertaa 200.[17] Vuonna 1959 johtokunta ehdotti kaupunginhallitukselle johtajanviran vakinaistamisesta. Elokuussa 1959 virkaan valittiin Mauno Viitala.[18]
Heinäkuussa 1963 astui voimaan uusi laki kansalais- ja työväenopistojen valtionavusta. Valtionapu nousi 70 prosenttiin hyväksytyistä menoista. Vuonna 1966 oppilasmäärä ylitti 400. Samana vuonna opisto liittyi Kansalais- työväenopistojen liiton (KTOL) piiriorganisaatioon, Vaasan läänin opistopiiriin.[19] Opisto ilmoittautui Kouluhallitukselle alkavan peruskoulun pedagogiikan oppipaikaksi ja Kansalais- ja työväenopistojen liiton kielitutkintokokeiluun. Opisto järjesti 185 tunnin mittaisen kotiavustajakurssin, sekä Yleisradion matematiikan kurssin.[20]
Vuonna 1970 ruotsinkielisen työväenopiston päätoimisena rehtorina aloitti Bo Winberg. Ruotsinkielisen työväenopiston päätoimisen rehtorin virka julistettiin haettavaksi maaliskuussa 1972. Virkaan valittiin Pentti Silvennoinen.[21] Väliaikaisena rehtorina toimi Eino Koivu 1. lokakuuta 1972 saakka, jolloin Silvennoinen astui virkaan.[22] Tammikuussa 1975 opisto sai uudet tilat ns. Hankkijan myymälästä.[23] Syksyllä 1975 alkoi akateemiset kurssit. Syksyllä 1976 alkoi opiston elokuvakerho.[24]
Opisto on toiminut vuodesta 1981 lähtien Runeberginkadulla entisen ruotsinkielisen lastentarhanopettajaopiston tiloissa, ns. Thodenin talossa. Opistolla kurssilaisten käytössä on muun muassa atk-luokka, tilat kielten opetukseen sekä maton- ja kankaankudontaan.[2] 1980-luvun puolivälissä kurssitarjontaan lisättiin muun muassa kuvataidekoulu, sekä työteknikkokoulutuksen valmennuskurssit.[25]
Vuonna 1994 Pietarsaaren kaupunginhallitus hyväksyi esityksen opintosetelistä työttömille. 1996 lähtien opintoseteli on oikeuttanut kahteen kurssiin työvuonna.[26]
Helmikuussa 2023 Wava-opisto, Pietarsaaren suomenkielinen työväenopisto ja Jakobstads svenska arbetarinstitut päätettiin yhdistää hallinnollisesti ja niillä on yhteinen talousarvio, mutta erilliset yksikkökohtaiset kustannuspaikat.[27]
Lähteet muokkaa
- Håkan Andersson, Guy Björklund, Sixten Ekstrand, Kai Hoffman: Pietarsaaren historia osa V. Pietarsaaren kaupunki, 2015
- Pentti Silvennoinen : Pietarsaaren suomenkielinen työväenopisto 100 vuotta. Pietarsaaren kaupunnki, 2011
Viitteet muokkaa
- ↑ Erkki Salmu: Onneksi olkoon Pietarsaari. Pietarsaaren Sanomat, 8.2.2023, nro 6, s. 6.
- ↑ a b c d Tietoa opistosta jakobstad.fi. Arkistoitu 3.6.2020. Viitattu 6.9.2020.
- ↑ Kurssit jakobstad.fi. Arkistoitu 7.6.2020. Viitattu 6.9.2020.
- ↑ Työväenopisto jakobstad.fi. Arkistoitu 24.9.2020. Viitattu 6.9.2020.
- ↑ Sandström valittiin Pietarsaaren opistojen yhteiseksi rehtoriksi Pietarsaaren Sanomat. 23.2.2024. Viitattu 24.2.2024.
- ↑ Andersson, Björklund, Ekstrand, Hoffman 2015, s. 58
- ↑ a b c Andersson, Björklund, Ekstrand, Hoffman 2015, s. 59
- ↑ Silvennoinen 2011, s. 102
- ↑ Silvennoinen 2011, s. 103
- ↑ a b c Andersson, Björklund, Ekstrand, Hoffman 2015, s. 60
- ↑ Silvennoinen 2011, s. 105
- ↑ a b Silvennoinen 2011, s. 106
- ↑ Andersson, Björklund, Ekstrand, Hoffman 2015, s. 61
- ↑ a b Silvennoinen 2011, s. 107
- ↑ Silvennoinen 2011, s. 108
- ↑ Silvennoinen 2011, s. 109
- ↑ Silvennoinen 2011, s. 110
- ↑ Silvennoinen 2011, s. 112
- ↑ Silvennoinen 2011, s. 113
- ↑ Silvennoinen 2011, s. 114
- ↑ Silvennoinen 2011, s. 115
- ↑ Silvennoinen 2011, s. 116
- ↑ Silvennoinen 2011, s. 117
- ↑ Silvennoinen 2011, s. 118
- ↑ Silvennoinen 2011, s. 121
- ↑ Silvennoinen 2011, s. 132
- ↑ Pentti Höri: Lihava riita väistettiin valtuustossa: Pietarsaaren kouluverkkokysymys valmistellaan uudelleen neuvottelujen jälkeen Pietarsaaren Sanomat. 6.2.2023. Viitattu 8.2.2023.