Pierre Jean Georges Cabanis
Pierre Jean Georges Cabanis (5. kesäkuuta 1757 Cosnac, Corrèze, Ranska – 5. toukokuuta 1808 Meulan, Ranska) oli ranskalainen lääkäri ja filosofi. Hän oli psykofysiologian tieteenalan perustajia.[1][2][3]
| Pierre Jean Georges Cabanis | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. kesäkuuta 1757 Cosnac, Corrèze, Ranska |
| Kuollut | 5. toukokuuta 1808 (50 vuotta) Meulan, Ranska |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkimusalue | Filosofia |
|
|
|
Elämä ja ura muokkaa
Cabanis lähetettiin kymmenvuotiaana Brivesin kouluun, jossa hän osoitti suurta kykyä, mutta hän kapinoi lähes jatkuvasti opettajiaan vastaan, ja lopulta hänet erotettiin koulusta. Tämän jälkeen isä vei hänet Pariisiin ja jätti hänet kahden vuoden ajaksi opiskelemaan oman harkintansa mukaan. Vuosina 1773–1775 hän matkusti Puolassa ja Saksassa, ja palattuaan Pariisiin hän omistautui pääasiassa runoudelle. Isänsä toivomuksesta hän kuitenkin luopui kirjallisista harrastuksista ja valitsi lääketieteen ammatikseen. Vuonna 1789 hänen Observations sur les hopitaux -teoksensa ansiosta Cabanis nimitettiin Pariisin sairaaloiden hoitajaksi, ja vuonna 1795 hänestä tuli Pariisin lääketieteellisen tiedekunnan hygienian professori, ja sai vuonna 1799 oikeuslääketieteen ja lääketieteen historian professuurin. Hän ei juurikaan harjoittanut lääkärin ammattia, vaan hänen kiinnostuksensa kohdistui lääketieteen ja fysiologian syvällisempiin ongelmiin.[1][2]
Honoré Gabriel Riqueti de Mirabeaun kahden viimeisen elinvuoden aikana Cabanis oli hänen ystävänä ja yksityislääkärinä, ja hän kirjoitti hänelle kansanopetusta käsitteleviä artikkeleita. Sairauden aikana Mirabeau luotti täysin Cabanisin ammattitaitoon. Cabanis laati sairauden etenemisestä ja Mirabeaun kuolemaan liittyvistä olosuhteista yksityiskohtaisen kertomuksen. Cabanis kannatti innokkaasti Ranskan vallankumousta. Hän oli viidensadan neuvoston jäsen ja Napoleon I nimitti hänet sittemmin senaattoriksi. Hänen poliittinen uransa ei kuitenkaan kestänyt pitkään. Hän vastusti tyranniaa kaikissa muodoissaan, ja hän suhtautui Napoleonin politiikkaan vihamielisesti.[1][2]
Cabanisin pääteos oli Rapports du physique et du moral de l'homme (1802), jossa selitettiin koko todellisuus, mukaan lukien ihmisen eri puolet, materialismin avulla. Ihmisen tietoisuus oli vain mekaanisten prosessien tulos, ja kaikki älylliset prosessit ovat lopulta vain hermoston ominaisuus. Sielua ei ole olemassa ruumista irrallisena. Aivan kuten vatsa ja suolisto vastaanottavat ruokaa ja sulattavat sitä, aivot vastaanottavat aistivaikutelmia, sulattavat niitä, ja niiden orgaanisena eritteenä on ajatus. Cabanis esittää ajatuksen erittyvän aivoista kuin sappi maksasta. Myöhemmässä teoksessaan Lettre sur les causes premières (1824) Cabanis teki pesäeron materialismiin, ja kannatti kuolematonta ja aineetonta egoa. Nämä ajatukset eivät Cabanisin mielestä olleet ristiriidassa hänen aikaisemman teoriansa kanssa.[1][2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Cabanis, Pierre Jean Georges Encyclopedia Britannica. 1911. Viitattu 7.12.2022.
- ↑ a b c d Pierre Jean Georges Cabanis Nordisk familjebok. 1905. Viitattu 7.12.2022.
- ↑ Pierre Jean Georges Cabanis (1757-1808): an early nineteenth century source for the concept of nervous energy in European behavioral neurosciences. Brain and Cognition. 2000. Viitattu 7.12.2022.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pierre Jean Georges Cabanis Wikimedia Commonsissa
