Petri Viitala

suomalainen muusikko

Petri Viitala (s. 13. kesäkuuta 1963 Helsinki) on suomalainen Turussa asuva muusikko, ääniteknikko, valokuvaaja, tapahtumajärjestäjä ja kansalaisaktivisti.

Kökar 2015
"Saaristo" - albumin äänityksiä

Toukokuussa 2020 Viitala (Whalewiper) ja sanfransiscolainen konemuusikko Chandra Shukla (Xambuca) julkaisivat "Sisiliskopäiväkirjat"-albumin tunnetun modernin muusikon Mika Vainion muiston kunniaksi. Shukla on vaikuttanut mm. yhtyeissä "Psychic TV" ja "Nurse With A Wound" ja hän on elektronista musiikkia tuottavan [1] levy-yhtiön omistaja.


Ura muokkaa

Viitalan soittimia ovat baritoni-, tenori-, altto- ja sopraanosaksofonit. Hän on soittanut saksofonia yhtyeissä Pepe Le Moko,[1] Suurlähettiläät,[2] Nite Time Jumpers,[3] Shitter Limited, Stone Moon Jungle, Nylon 66’ers,[4] Tears Apart, Princes of Nigeria,[5] Tulenvalaja ja Sattalite. Lisäksi hän on säestänyt runoilijoita Säkeet-orkesterin jäsenenä ja toiminut sekä studio- että teatterimuusikkona.

Viitala on toiminut äänisuunnittelijana sekä ääniteknikkona Turun kaupunginteatterissa sekä Linnateatterissa. Hän on tehnyt äänisuunnittelun muun muassa Jouko Turkan Konkurssisirkus-näytelmään.[6] Muita ovat Ray Cooneyn farssi Koukussa,[7] Paljon onnea vaan, Let´s Musical ja Risto Räppääjä ja Nuudelipää.

Petri Viitala on pitänyt kaksi valokuvanäyttelyä, joissa on soinut hänen säveltämänsä tausta-ambienssi: Hylättyjä paikkoja ja ”ALUE”.[8] Hän on ohjannut myös kaksi musiikkivideota.[9]

Viitala on Kaupunkifestivaaliyhdistyksen hallituksen jäsenenä ollut järjestämässä Down By The Laituri -festivaalia. Hän on myös järjestänyt Li Anderssonin vaalikampanjoihin tilaisuudet ”LiMepiksi-Runo & Folk” sekä ”festivaaLI”.[10]

Kansalaisaktivismi muokkaa

Viitala on ylläpitänyt sosiaalisessa mediassa vuodesta 2015 lähtien valemedian vastaista 15 000 kannattajan ”Loppu MV-lehdelle”-sivua.[11] Häntä pyydettiin mukaan Kansa raivostui -kirjaan[12]. Hän on järjestänyt hyväntekeväisyystilaisuuksia ja esiintynyt niissä.

Saavutukset ja palkinnot muokkaa

  • Suurlähettiläät - 5 kultalevyä, 1 platinalevy
  • Suurlähettiläät - Emma-patsas
  • Turun Kaupungin kulttuurilautakunnan apuraha 10 000 mk (1991)
  • City-lehti valitsi Viitalan ”kaupungin parhaaksi fiilisfonistiksi” vuonna 1990[13]

Lähteet muokkaa

  1. Eskola, Sinikka: Pepe Le Moko esiintyy taas Turun Sanomat. 20.2.2009. Arkistoitu 11.4.2019. Viitattu 11.4.2019.
  2. Lindfors, Jukka: Suurlähettiläät Yle Elävä Arkisto. 27.7.2010.
  3. Dahlström, Erik: Nite Time Jumpers finnishrocknroll.com. 31.1.2019. Arkistoitu 17.4.2019. Viitattu 11.4.2019.
  4. Nylon 66'ers Discogs. Viitattu 11.4.2019.
  5. Princes of Nigeria – Alan Pozzer b/w Mugu Chase (levyarvostelu) Nostalgia King. 26.6.2018. Arkistoitu 6.4.2019. (englanniksi)
  6. Berg, Carina: Konkurssisirkus hukkaa sanottavansa Turun Sanomat. 3.4.2005. Arkistoitu 6.4.2019. Viitattu 11.4.2019.
  7. Berg, Carina: Koukussa-farssille myönnetty naurutakuu Turun Sanomat. 26.2.2006. Arkistoitu 6.4.2019. Viitattu 11.4.2019.
  8. Viitala, Petri: Alue (Näyttelykuvat ja ääniambienssi) Vimeo. 28.7.2016. Viitattu 11.4.2019.
  9. Viitala, Petri (video): Tulenvalaja - Kalmansiipi (Musiikkivideo) Vimeo. 4.3.2018. Viitattu 11.4.2019.
  10. Li Andersson järjestää Suomen suurimman vaalitapahtuman Kansan Uutiset. 13.2.2015. Viitattu 11.4.2019.
  11. Loppu MV-lehdelle Facebook. Viitattu 11.4.2019.
  12. Sovijärvi/Pajari - Kansa raivostui 2018 s. 128
  13. Kaupungin paras fiilisfonisti (Kopio artikkelista Viitalan sivulla) City-lehti. 1990. Viitattu 17.4.2019.

Aiheesta muualla muokkaa