Petri Manninen
Petri "Pete" Juhani Manninen (s. 19. helmikuuta 1965 Varkaus)[1] on suomalainen näyttelijä. Hän on kotoisin Savonlinnasta. Hän valmistui näyttelijäksi Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitokselta[2] vuonna 1990.
| Petri Manninen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 19. helmikuuta 1965 Varkaus |
| Ammatti | Näyttelijä |
| Näyttelijä | |
| Taiteilijanimet | Pete Manninen |
| Aktiivisena | 1989– |
| Merkittävät roolit |
sotamies Ahti Heikkinen (Rukajärven tie) Janne "Taberman" Pietulainen (Kylmäverisesti sinun) Rampe Turakainen (Mogadishu Avenue) Torsten Rapp (Vares – Sukkanauhakäärme) |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Manninen on työskennellyt vuodesta 1991 Suomen Kansallisteatterissa[2]. Vuonna 1992 Helsingin Sanomien Kirsikka Moring kehui Mannisen huikeaa läpimurtoa ”neuroottisena, varpusmaisen säikähtäneenä poikana, morfinistina,” Kurt Nuotion ohjaamassa Lars Norénin näytelmässä Elämää pitempi yö[3]. Mannisen muita teatterirooleja ovat olleet muun muassa päähenkilö Tom Joad Vihan hedelmissä 1993, Lauri vuoden 1997 Seitsemässä veljeksessä sekä nimirooli näytelmässä Topaze eli menestymisen taito (2001)[4]. Maria Säkö kirjoitti vuonna 2022 Mannisen olevan tunnettu ”fyysisesti ja mentaalisesti pitelemättömistä ja miltei rajattomista roolitöistä” arvostelussaan Janne Reinikaisen ohjaamasta sooloesityksestä Ikuinen paluu. [5].
Manninen voitti vuonna 2015 parhaan miessivuosan Jussi-palkinnon elokuvasta Korso.[6]. Hän näytteli sotamies Heikkistä elokuvassa Rukajärven tie (1999) ja Rampe Turakaista televisiosarjassa Mogadishu Avenue (2006).
Manninen on toiminut myös näyttelijä-käsikirjoittajana KokoTeatterissa.
Filmografia
muokkaaElokuvat
muokkaa| Vuosi | Elokuva | Rooli |
|---|---|---|
| 1993 | Toinen luonto | Olli |
| Ripa ruostuu | Jokke | |
| 1994 | Potti | Sami Huurre |
| 1995 | Aapo | köyhän esittäjä näytelmäseurueessa |
| 1996 | Kaukana | nyrkkeilijä |
| 1997 | Palkkasoturi | 2. juhla-asuinen |
| Lunastus | Vilonen | |
| Hotelli Voodoo | murhaaja | |
| 1999 | Rukajärven tie | sotamies Ahti Heikkinen |
| 2000 | Badding | radiotoimittaja |
| Bad Luck Love | Mulko | |
| 2001 | Kuilu | baarimikko |
| 2004 | Vares – yksityisetsivä | vanki suihkussa |
| Uuno Turhapuro – This Is My Life | This is my life -ohjelman tuomari | |
| 2005 | The Official Rare Exports Inc. Safety Instructions | |
| 2006 | Pieniä iloja | |
| Fakiiri | ||
| 2009 | Rööperi | Heka |
| 2010 | Prinsessa | lääkäri Lapinlahdessa |
| Harjunpää ja pahan pappi | Johanneksen naapuri | |
| Tunarit | ||
| 2011 | Hella W | Sulo Wuolijoki |
| Vares – Sukkanauhakäärme | Torsten Rapp | |
| 2014 | Korso | Murikka |
| 2017 | Ikitie | NKVD kuulustelija |
Tv-sarjat
muokkaa| Vuosi | Elokuva | Rooli |
|---|---|---|
| 1989 | Häräntappoase | Ripe |
| 1994 | Mikset sä soita | Aapo |
| 1995 | Kotikatu | Halttunen |
| Rapman | ||
| 1999 | Salatut elämät | Pasi Ruotsalainen |
| Isänmaan kaikuja | Pete | |
| 2000–2005 | Kylmäverisesti sinun | Janne "Taberman" Pietulainen |
| 2000 | Kotikatu | miesomainen |
| 2001 | Kivi ja kilpi | ulosottomies Tennilä |
| 2006 | Mogadishu Avenue | Rampe Turakainen |
| 2008 | Kymenlaakson laulu | vartija |
| 2010 | Alamaailma-trilogia: Vanki | Visuri |
| Hiphop Hamlet | ostoskärryetsivä | |
| 2011 | Virta | Karttusuo |
| 2015 | Downshiftaajat | Jokinen |
| 2016 | Roba | Toke Nikula |
| 2018 | Karppi | Vironen |
| Luottomies | kuumakalle | |
| 2020 | Syke | Aapo Kajanne |
| 2024 | Karkurit | Aulis Keränen |
Dubbaukset
muokkaa| Vuosi | Elokuva | Rooli |
|---|---|---|
| 2012 | Niko 2 – lentäjäveljekset | Tane |
Lähteet
muokkaa- ↑ Seppälä, Riitta & Tainio, Ilona (toim.): Suomen teatterit ja teatterintekijät 1993, s. 285. Helsinki: Tammi, 1993. ISBN 951-31-0236-X
- ↑ a b Kansallisessa vähän vaihdoksia. Helsingin Sanomat, 5.2.1991. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Moring, Kirsikka: Esko Salmisen demoninen paluu Kansallisteatteriin. Helsingin Sanomat, 19.11.1992, s. 21. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Tekijähaku 'Petri Manninen' ilona.tinfo.fi. Viitattu 30.6.2024.
- ↑ Säkö, Maria: Keski-ikäinen mies toistaa rutiinejaan kuin asuisi laboratoriossa, mutta pienet merkit paljastavat surun. Helsingin Sanomat, 24.3.2022. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 30.6.2024.
- ↑ Petri Manninen iloitsi uransa ensimmäisestä Jussista. Iltalehti. 1.2.2015. Viitattu 6.10.2019.