Petri Manninen
Petri "Pete" Juhani Manninen (s. 19. helmikuuta 1965 Varkaus)[1] on suomalainen näyttelijä. Hän on kotoisin Savonlinnasta. Hän valmistui näyttelijäksi Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitokselta[2] vuonna 1990.
Petri Manninen | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 19. helmikuuta 1965 Varkaus |
Ammatti | Näyttelijä |
Näyttelijä | |
Taiteilijanimet | Pete Manninen |
Aktiivisena | 1989– |
Merkittävät roolit |
sotamies Ahti Heikkinen (Rukajärven tie) Janne "Taberman" Pietulainen (Kylmäverisesti sinun) Rampe Turakainen (Mogadishu Avenue) Torsten Rapp (Vares – Sukkanauhakäärme) |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
Manninen on työskennellyt vuodesta 1991 Suomen Kansallisteatterissa[2]. Vuonna 1992 Helsingin Sanomien Kirsikka Moring kehui Mannisen huikeaa läpimurtoa ”neuroottisena, varpusmaisen säikähtäneenä poikana, morfinistina,” Kurt Nuotion ohjaamassa Lars Norénin näytelmässä Elämää pitempi yö[3]. Mannisen muita teatterirooleja ovat olleet muun muassa päähenkilö Tom Joad Vihan hedelmissä 1993, Lauri vuoden 1997 Seitsemässä veljeksessä sekä nimirooli näytelmässä Topaze eli menestymisen taito (2001)[4]. Maria Säkö kirjoitti vuonna 2022 Mannisen olevan tunnettu ”fyysisesti ja mentaalisesti pitelemättömistä ja miltei rajattomista roolitöistä” arvostelussaan Janne Reinikaisen ohjaamasta sooloesityksestä Ikuinen paluu. [5].
Manninen voitti vuonna 2015 parhaan miessivuosan Jussi-palkinnon elokuvasta Korso.[6]. Hän näytteli sotamies Heikkistä elokuvassa Rukajärven tie (1999) ja Rampe Turakaista televisiosarjassa Mogadishu Avenue (2006).
Manninen on toiminut myös näyttelijä-käsikirjoittajana KokoTeatterissa.
Filmografia
muokkaaElokuvat
muokkaaVuosi | Elokuva | Rooli |
---|---|---|
1993 | Toinen luonto | Olli |
Ripa ruostuu | Jokke | |
1994 | Potti | Sami Huurre |
1995 | Aapo | köyhän esittäjä näytelmäseurueessa |
1996 | Kaukana | nyrkkeilijä |
1997 | Palkkasoturi | 2. juhla-asuinen |
Lunastus | Vilonen | |
Hotelli Voodoo | murhaaja | |
1999 | Rukajärven tie | sotamies Ahti Heikkinen |
2000 | Badding | radiotoimittaja |
Bad Luck Love | Mulko | |
2001 | Kuilu | baarimikko |
2004 | Vares – yksityisetsivä | vanki suihkussa |
Uuno Turhapuro – This Is My Life | This is my life -ohjelman tuomari | |
2005 | The Official Rare Exports Inc. Safety Instructions | |
2006 | Pieniä iloja | |
Fakiiri | ||
2009 | Rööperi | Heka |
2010 | Prinsessa | lääkäri Lapinlahdessa |
Harjunpää ja pahan pappi | Johanneksen naapuri | |
Tunarit | ||
2011 | Hella W | Sulo Wuolijoki |
Vares – Sukkanauhakäärme | Torsten Rapp | |
2014 | Korso | Murikka |
2017 | Ikitie | NKVD kuulustelija |
Tv-sarjat
muokkaaVuosi | Elokuva | Rooli |
---|---|---|
1989 | Häräntappoase | Ripe |
1994 | Mikset sä soita | Aapo |
1995 | Kotikatu | Halttunen |
Rapman | ||
1999 | Salatut elämät | Pasi Ruotsalainen |
Isänmaan kaikuja | Pete | |
2000–2005 | Kylmäverisesti sinun | Janne "Taberman" Pietulainen |
2000 | Kotikatu | miesomainen |
2001 | Kivi ja kilpi | ulosottomies Tennilä |
2006 | Mogadishu Avenue | Rampe Turakainen |
2008 | Kymenlaakson laulu | vartija |
2010 | Alamaailma-trilogia: Vanki | Visuri |
Hiphop Hamlet | ostoskärryetsivä | |
2011 | Virta | Karttusuo |
2015 | Downshiftaajat | Jokinen |
2016 | Roba | Toke Nikula |
2018 | Karppi | Vironen |
Luottomies | kuumakalle | |
2020 | Syke | Aapo Kajanne |
2024 | Karkurit | Aulis Keränen |
Dubbaukset
muokkaaVuosi | Elokuva | Rooli |
---|---|---|
2012 | Niko 2 – lentäjäveljekset | Tane |
Lähteet
muokkaa- ↑ Seppälä, Riitta & Tainio, Ilona (toim.): Suomen teatterit ja teatterintekijät 1993, s. 285. Helsinki: Tammi, 1993. ISBN 951-31-0236-X.
- ↑ a b Kansallisessa vähän vaihdoksia. Helsingin Sanomat, 5.2.1991. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Moring, Kirsikka: Esko Salmisen demoninen paluu Kansallisteatteriin. Helsingin Sanomat, 19.11.1992, s. 21. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Tekijähaku 'Petri Manninen' ilona.tinfo.fi. Viitattu 30.6.2024.
- ↑ Säkö, Maria: Keski-ikäinen mies toistaa rutiinejaan kuin asuisi laboratoriossa, mutta pienet merkit paljastavat surun. Helsingin Sanomat, 24.3.2022. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 30.6.2024.
- ↑ Petri Manninen iloitsi uransa ensimmäisestä Jussista. Iltalehti. 1.2.2015. Viitattu 6.10.2019.