Avaa päävalikko
Pentti Poukka (vas.) ja V. J. Sukselainen (oik.) Finlandia-talon kongressi­siiven avajaisissa vuonna 1975.

Kalle Pentti Poukka (13. syyskuuta 1919 Tampere31. lokakuuta 2012 Helsinki[1]) oli Uuden Suomen päätoimittaja ja Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja.[2]

Sisällysluettelo

UraMuokkaa

Poukka kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1939. Hän lähti talvisotaan varusmiehenä ja kävi upseerikoulun. Jatkosotaan Poukka osallistui reservin upseerina panssarintorjunnassa. Hän ehti olla jonkin aikaa Akateemisen Karjala-Seuran jäsen. Sodan jälkeen Poukka valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi vuonna 1946 ja filosofian maisteriksi vuonna 1950. Vuosina 1947–1949 hän työskenteli valtiovarainministeriön kansantalousosastolla.[2]

ToimittajanaMuokkaa

Vuosina 1949−1952 Poukka työskenteli Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n tiedotus- ja koulutuspäällikkönä ja vuosina 1952−1954 Taloudellisen Tutkimuskeskuksen tutkijana. Tämän jälkeen hän siirtyi toimittajaksi ja oli Talouselämän päätoimittaja vuosina 1954−1955. Vuosina 1955−1957 Poukka oli Uuden Suomen taloustoimituksen päällikkö ja vuosina 1964–1976 lehden päätoimittaja. Välillä hän toimi Kauppalehden päätoimittajana vuosina 1957–1964. Poukan aikana lehden levikki kasvoi muutamasta tuhannesta yli 20 000:een.[2]

Kun vakaviin talousvaikeuksiin joutuneen Uuden Suomen lakkauttaminen nousi esille 1970-luvun puolivälissä, Poukka ehdotti lehden muuttamista viisipäiväiseksi politiikan ja kulttuurin erikoislehdeksi. Lehtiyhtiön hallituksen puheenjohtaja Jaakko Lassila halusi kuitenkin vaihtaa päätoimittajaa. Poukka hyväksyi omistajan oikeuden erottaa päätoimittaja, mutta torjui tarjouksen ”vapaaehtoisesta” irtisanoutumisesta. Hänet erotettiin toukokuussa 1976, mistä lähtien hän oli vapaa toimittaja ja tietokirjailija ja julkaisi elämäkertoja, historiikkeja ja mielipidekirjoja. Vuosina 1968–1979 Poukka toimi Suomalaisen Sanomalehtimiesliiton puheenjohtajana.[2]

PolitiikassaMuokkaa

Poukka liittyi kokoomuksen jäseneksi vuonna 1964 ja lukeutui 1970-luvulla Tuure Junnilan ja Kullervo Rainion ohella puolueen oikeistosiipeen, joka kritisoi presidentti Urho Kekkosen politiikkaa. Niinpä hän esimerkiksi kieltäytyi käyttämästä Uuden Suomen sivuilla käsitettä Paasikiven–Kekkosen linja. Poukan suhteet Kekkoseen viilenivät jo 1960-luvun alkupuolella, kun hän paljasti Kauppalehdessä Maalaisliiton tukeman, pienten suomalaisten metallialan yritysten yhteenliittymän Mekes Oy:n talousepäselvyydet.[2]

Poukka oli Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1965−1980 ja puheenjohtaja vuosina 1973−1979. Hän kuului lisäksi Helsingin kaupungin metrotoimikuntaan 1970- ja 1980-luvulla. Presidentin valitsijamiehenä hän oli vuoden 1968 vaalissa. Vuonna 1979 Poukka oli ehdokkaana Helsingin uudeksi ylipormestariksi, kun Teuvo Aura jäi eläkkeelle. Helsingin kaupunginvaltuuston äänestyksestä muodostui tiukka: Raimo Ilaskivi sai 43 ja Poukka 40 ääntä.[2]

YksityiselämäMuokkaa

Sotilasarvoltaan Poukka oli reservin kapteeni. Hänen puolisonsa oli virolainen filosofian maisteri Ejna Jozua, ja he saivat kolme poikaa. Poukan isä oli matematiikan professori Kalle Aukusti Poukka.[2]

Kirjallinen tuotantoMuokkaa

  • Teollisuuden rahoitus v. 1947−1952. 1954.
  • Huomispäivän suomalainen. Kirjayhtymä, 1959.
  • Porvarin päiväkirja. Kirjayhtymä, 1969.
  • Kapina katsomossa. Kirjayhtymä, 1970.
  • Purkkiin pantu ihminen eli Enon opetuksia politiikan asioista. Kirjayhtymä, 1972. ISBN 951-26-0147-8
  • Tuntematon sosialismi Kirjayhtymä, 1975 ISBN 951-26-1092-2
  • Antti Wihuri – kapteeni laivassa. Otava. 1983 ISBN 951-1-07519-5
  • Puolue ja säätiö: Kansallisen Kokoomuspuolueen Säätiö 1924–1984. Säätiö, 1984. ISBN 951-99568-4-0
  • Lemminkäinen 1910–1985. Gummerus, 1985. ISBN 951-99669-5-1
  • Ei ainoastaan rahasta: Pankkimies muuttuvassa Suomessa. Otava, 1987. ISBN 951-1-09193-X
  • Väärennetty vuosisata: Poleeminen puheenvuoro. Raud Publishing Oy. 1994. ISBN 952-9689-03-9
  • Kukkiva asfaltti: Hiukan nostalginen albumi Raud Publishing Oy. 2001. ISBN 952-9689-09-8

LähteetMuokkaa

KirjallisuusMuokkaa

  • Kuka kukin on 1986. Helsinki: Otava.
  • Vesikansa, Jyrki: "Päätoimittaja ja poliitikko." Pentti Poukan muistokirjoitus. Aamulehti 3.11.2012, s. B22.

ViitteetMuokkaa

  1. Haikonen, Jyrki: Muistot: Pentti Poukka HS.fi. 3.11.2012. Viitattu 9.8.2015.
  2. a b c d e f g Vesikansa, Jyrki: Poukka, Kalle Pentti 29.12.2008. Porvarillisen työn arkisto. Viitattu 9.8.2015.

Aiheesta muuallaMuokkaa