Avaa päävalikko

Pentti Lumikangas

suomalainen taidemaalari (1926-2005)

HenkilöhistoriaMuokkaa

Lumikankaan vanhemmat olivat Lauri ja Fanny Lumikangas. Hän oli naimisissa Tuula Lumikankaan kanssa, perheeseen syntyi kolme lasta. Lumikangas opiskeli Taideteollisessa keskuskoulussa vuosina 1945-1947, jossa hänen grafiikan opettajanaan toimi Aukusti Tuhka. Lumikangas työskenteli ensin kuvittajana ja jätti päivätyönsä Elannon mainostaiteilijana vasta 1962.[2]

Taiteellinen tuotantoMuokkaa

Lumikangas tunnetaan vähäeleisistä kuivaneulapiirroksista, akvatintoista ja tussipiirustuksista, joissa on tyypillisesti oviaukkoja, siltoja ja ikkunoita,[3] etenkin klassisten rakennusten muotoja pelkistettyinä ja abstrahoituina. Hän debytoi Helsingissä vuonna 1954. Luonteenomaista Lumikankaan taiteelle oli autiuden, hiljaisuuden ja runollisen mystiikan kuvaaminen. Lumikangas käytti paljon kuivaneula- ja akvantintatekniikkaa. Monet teosten aiheet ovat matkoilta peräisin esim. Espanjasta ja Pompeijista Italiasta. Tunnetuimpia töitä ovat mm. Pylväsmaisema, Portti, Muuri, Talvipuutarha, Yucca, Varjo seinällä, Katkenneet pylväät, Odottajat, Harmaa lyhty, Kierretorni, Kierreportaat, Kivimalja, Temppeli, Tyhjentyneet kasvihuoneet sekä Tie ja laituri.

Lumikangas osallistui lukuisiin näyttelyihin, kuten Suomen Taiteilijain ja Suomen Taideakatemian 3-vuotisnäyttelyihin. Hänen teoksiaan oli esillä myös Suomen Taidegraafikoiden 30- ja 50-vuotisnäyttelyssä ja Taidekeskus Salmelan näyttelyssä 1999, samoin kuin monissa kansainvälisissä näyttelyissä. Yksityisnäyttelyn Lumikangas piti Tampereella Sara Hildénin taidemuseossa 1991 ja Helsingissä Galleria G:ssä vuonna 1998. Hänen muistonäyttelynsä nimi oli Ajaton tila, joka kuvaa hyvin teosten hiljaista tunnelmaa.[4]

Lumikankaan teoksia on monissa kokoelmissa, kuten Henna ja Pertti Niemistön kokoelmassa, Ateneumin taidemuseossa Helsingissä, Amos Andersonin taidemuseossa, Wihuri-säätiöllä, Sara Hildenin taidemuseossa, Suomen Taidegraafikoilla ja Valtion kokoelmissa. Ulkomaisia kokoelmia ovat mm Nasjonalgalleriet Oslo, Nationalmuseumissa Tukholmassa, Göteborgin taidemuseossa Victoria and Albert Museumissa Lontoossa ja Eremitaašissa Pietarissa.

Lumikangas sai valtion taidekilpailussa ensimmäisen palkinnon 1966. Suomen Taideakatemian 3-vuotisnäyttelyn palkinnon hän sai 1968 ja Helsingin kaupungin taidegrafiikan kilpailun ensimmäisen sijan 1965. Ulkomailla hän sai kultamitalin Intian III triennaalissa 1975. Pro Finlandia -mitali Lumikankaalle myönnettiin 1971 ja professorin arvonimi 1988. Hän oli Vuoden taiteilija 1977. Kuvataiteilijain valtionpalkinnon hän sai sekä 1970 että 1985 ja Espoo-palkinnon 1990.

LähteetMuokkaa

  • Peltola, Leena 1980. Pentti Lumikangas grafiikkaa - graphics 1947 - 1978. Helsinki: Eurographica
  • Kuvataiteilijat 1991 - taiteilijahakemisto. Suomen taiteilijaseura, ISBN 951-608-000-6

ViitteetMuokkaa

  1. Kuvataiteilijamatrikkeli
  2. Ilvas, Juha: Kansallistaidetta. Suomalaista taidetta Kansallis-Osake-Pankin kokoelmissa, s. 224-225. Pentti lumikangas. Helsinki: Kansallis-Osake-Pankki, 1989. ISBN 951-889-000-5.
  3. Sara Hildenin taidemuseo
  4. Didrichsenin taidemuseo (myös teoskuva)

Aiheesta muuallaMuokkaa