Pentamidiini
| |
| |
Pentamidiini
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| 4-[5-(4-karbamimidoyylifenoksi)pentoksi]bentseenikarboksimidiamidi | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | P01 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C19H24N4O2 |
| Moolimassa | 340,422 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Sulamispiste | 186 °C (hajoaa)[1] |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Proteiinisitoutuminen | 69 %[2] |
| Metabolia | hepaattinen |
| Puoliintumisaika | 12 vuorokautta[3] |
| Ekskreetio | renaalinen |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | intramuskulaarinen, intravenoosi, inhalaatio |
Pentamidiini (C19H24N4O2) on aromaattinen amidiineihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Sitä käytetään lääketieteessä ja eläinlääketieteessä useiden alkueläininfektioiden hoitamiseen ja ehkäisyyn. Pentamidiini kuuluu WHO:n laatimaan tärkeimpien lääkeaineiden luetteloon.[4]
Ominaisuudet muokkaa
Huoneenlämpötilassa pentamidiini on väritöntä kiteistä ainetta.[1] Yhdiste tehoaa useisiin alkueläimiin muun muassa Plasmodium-, Leishmania-, Pneumocystis-sukujen lajeihin. Pentamidiinin tarkka vaikutusmekanismi ei ole tiedossa ja todennäköisesti mekanismeja on useita. Se muun muassa sitoutuu DNA:han ja estää nukleiinihappojen synteesiä, inhiboi RNA-polymeraasin toimintaa, estää proteiinisynteesiä, estää ornitiinidekarboksylaasi ja kulkeutuu mitokondrioihin ja estää oksidatiivista fosforylaatiota. Pentamidiinia käytetään tyypillisesti isetionaattisuolana leishmaniaasin, malarian, trypanosomiaasin ja immuunivasteiltaan heikentyneiden potilaiden Pneumocystis-infektioiden hoitoon.[3][5][6][7]
Haittavaikutukset muokkaa
Tyypillisiä pentamidiinin aiheuttamia haittavaikutuksia ovat huonovointisuus, yliherkkyysoireet kuten ihottuma tai jopa anafylaksia, anemia ja myös sydämen toimintahäiriöitä kuten QT-ajan pidentymistä on havaittu. Pentamidiini on myrkyllistä munuaisille ja pitkäaikainen käyttö voi johtaa diabeteksen puhkeamiseen.[3][5]
Valmistus muokkaa
Pentamidiinin synteesin ensimmäisessä vaiheessa p-hydroksibentsonitriili reagoi emäksisissä olosuhteissa 1,5-dibromipentaanin kanssa 4,4′‐disyanodifenoksipentaaniksi. Seuraavaksi tämä välituote reagoi etanolin ja vetykloridin kanssa iminoesteriksi ja viimeisessä vaiheessa ammoniakin kanssa, jolloin muodostuu pentamidiinia.[6][8]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 1224. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
- ↑ Pentamidine DrugBank. Viitattu 25.6.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c John E. Bennett, Raphael Dolin, Martin J. Blaser: Mandell, Douglas, and Bennett's Principles and Practice of Infectious Diseases, s. 513–514. Elsevier, 2014. ISBN 9781455748013. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.6.2019). (englanniksi)
- ↑ WHO Model List of Essential Medicines 2017. WHO. Viitattu 25.6.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Pekka T. Männistö & Raimo K. Tuominen: 58. Alkueläimiin vaikuttavat lääkeaineet Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 25.6.2019.
- ↑ a b Paul Actor, Alfred W. Chow, Frank J. Dutko & Mark A. McKinlay: Chemotherapeutics, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000.
- ↑ David A. Williams, William O. Foye, Thomas L. Lemke: Foye's principles of medicinal chemistry, s. 1093. Lippincott Williams & Wilkins, 2012. ISBN 99781609133450. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.6.2019). (englanniksi)
- ↑ Ṛuben Vardanyan, Victor J. Hruby: Synthesis of essential drugs, s. 578. Elsevier, 2006. ISBN 978-0-444-52166-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.6.2019). (englanniksi)