Pensasmustikka

Pensasmustikka (Vaccinium corymbosum) on Pohjois-Amerikasta peräisin oleva mustikan lähisukulainen. Se kasvaa luonnonvaraisena Pohjois-Amerikassa, mutta nykyisin myös viljeltynä muissakin maanosissa.[2]Vaccinium-suvun kasvit kuuluvat kanervakasveihin.

Pensasmustikka
Vaccinium corymbosum Beeren.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ericales
Heimo: Kanervakasvit Ericaceae
Suku: Puolukat Vaccinium
Laji: corymbosum
Kaksiosainen nimi

Vaccinium corymbosum
L.[1]

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Pensasmustikka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pensasmustikka Commonsissa

Pensasmustikka kasvaa jopa kaksi metriä korkeaksi.[3]

Pensasmustikka viljelyskasvinaMuokkaa

Pensasmustikka on sukunsa lajeista yleisimmin viljelty. Sen viljelys ja jalostus aloitettiin Yhdysvalloissa 1900-luvun alussa.[2] Nykyisin sitä viljellään myös Euroopassa, eniten Lüneburgin alueella Saksassa, sekä Australiassa ja Uudessa-Seelannissa.[2] Suomessa sen viljelystä kokeili ensimmäisenä Olavi Meurman 1940-luvulla Piikkiössä. 1960-luvulla sitä ryhdyttiin jalostamaan. Risteyttämällä se juolukan kanssa siitä on saatu kehitetyksi paremmin talvea ja kasvitauteja kestäviä lajikkeita.[2]

Pensasmustikka viihtyy happamassa maaperässä ja puolivarjossa tai auringossa. Se on pidettävä tuulelta suojassa, mutta se kestää pakkasta melko hyvin -25 asteeseen asti. [3] Kasvualustaa voi parantaa esimerkiksi rodomullalla tai kahvinpuruilla jotka tuovat maaperään pensasmustikan tarvitsemaa happamuutta (pH 4,5 – 5,5). Pensasmustikkaa on hyvä lannoittaa alppiruusuille tai perunalle tarkoitetuilla lannoitteilla.

Pensasmustikka alkaa tuottaa satoa noin parivuotiaana, mutta parhaimmillaan sadontuotanto on kuudesta vuodesta eteenpäin. Satoa voidaan saada jopa 10 l per pensas. Pensasmustikan marjat eivät ole niin mehukkaita ja aromisia kuin tavallisen mustikan. Sitä vastoin marjat ovat kookkaampia, mutta hedelmäliha on väritöntä ja siemenet puuttuvat. Mustikkapensaat pidetään sopivan harvana leikkaamalla.[4]. Pölyyntymistä parantaa kahden lajikkeen, esimerkiksi Alvarin ja Ainon, rinnakkain kasvattaminen.[5]

LähteetMuokkaa

  1. ITIS
  2. a b c d Arne Rousi: ”Muita viljelymarjoja: Mustikan sukulaisia”, Auringonkukasta viiniköynnökseen: Ravintokasvit ihmisen palveluksessa, s. 286–287. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21295-4.
  3. a b PFAF
  4. Enemmän iloa puutarhasta, Oy Valitut Palat, Reader's Digest Ab,1981
  5. Pensasmustikka Biolan

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.