Avaa päävalikko

Peltolude (Lygus rugulipennis) on Suomen yleisimpiä ludelajeja. Laji on tunnettu viljelytuholaisena. Niittyluteiden (Lygus) suvun luteiden tunnistaminen on vaikeaa.

Peltolude
DSC09973 Heteroptera Lygus rugulipennis.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arhtropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Nivelkärsäiset Hemiptera
Alalahko: Luteet Heteroptera
Osalahko: Lutikkamaiset Cimicomorpha
Yläheimo: Miroidea
Heimo: Kuneluteet Miridae
Alaheimo: Mirinae
Tribus: Mirini
Suku: Niittyluteet Lygus
Laji: rugulipennis
Kaksiosainen nimi

Lygus rugulipennis
Poppius, 1911

Katso myös

 Commons-logo.svg Peltolude Commonsissa

Sisällysluettelo

UlkonäköMuokkaa

Pituus 4,7 mm - 5,7 mm[1] Peltolude kuuluu vaikeasti niittyluteiden suvun vaikeasti määritettäviin lajeihin. Se on suvun luteista selvästi karvaisin. Sen peitinsiipien tiheä karvapeite onkin lajin paras tuntomerkki. Väritys vaihtelee harmaankellertävästä punertavaan, mutta useimmin lajin yleisväri on vaalean kellanrusehtava. Pikkukilvellä ei yleensä ole selkeää vaaleaa V-kuviota, vaan vaalea alue on jakautunut pienempiin kuvioihin.

Peltolude muistuttaa hyvin paljon yleistä ketoludetta (Lygus pratensis).

LevinneisyysMuokkaa

Laji esiintyy runsaslukuisena koko maassa.

ElinympäristöMuokkaa

Erilaiset avoimet ympäristöt.

ElintavatMuokkaa

Laji kelpuuttaa ravintokasveiksi satoja kasvilajeja suosien asteri- (Asteraceae), ristikukkais- (Brassicaceae) ja hernekasveja (Fabaceae). Peltolude vioittaa perunoita, omenoita, mansikoita ja muita marjakasveja, sekä vihanneksia, sokerijuurikkaita, ristikukkaisia öljykasveja ja puiden taimia imemällä kasvin nesteitä ja vioittamalla samalla kukkia ja kasvupisteitä.

LähteetMuokkaa

  1. Rintala, T. & Rinne, V. 2011: Suomen luteet. 2. painos. Hyönteistarvike TIBIALE Oy, Helsinki

Aiheesta muuallaMuokkaa