Pellavatankio

putkilokasvilaji

Pellavatankio (Camelina alyssum) on ristikukkaiskasvien (Brassicaceae) heimoon, tankioiden (Camelina) sukuun kuuluva kasvilaji. Siitä voidaan erottaa kaksi alalajia: pikkupellavatankio (Camelina alyssum ssp. alyssum) ja isopellavatankio eli liinatankio (Camelina alyssum ssp. integerrima). Pellavatankio muistuttaa paljolti vehnätankiota (Camelina microcarpa) sekä ruistankiota (Camelina sativa), ja toisinaan nämä kolme lajia luokitellaan yhden ja saman lajin eri alalajeiksi.[1]

Pellavatankio
Myagrum dentatum — Flora Batava — Volume v8.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Brassicales
Heimo: Ristikukkaiskasvit Brassicaceae
Suku: Tankiot Camelina
Laji: alyssum
Kaksiosainen nimi

Camelina alyssum
(Mill.) Thell.

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Pellavatankio Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pellavatankio Commonsissa

KuvausMuokkaa

Pellavatankio on yksivuotinen, keskikokoinen, vaaleanvihreä ja kalju tai lähes kalju ruohovartinen kasvi. Pellavatankio voi kasvaa noin puoli metriä korkeaksi. Sen lehdet ovat kapeansoikeita ja tyviltään sepiviä. Lehtilavat ovat selvästi liuskoittuneita. Pellavatankion kukat ovat pieniä ja kukkien terälehdet ovat noin 5 mm pitkiä sekä vaaleankeltaisia. Pellavatankio kukkii kesä–heinäkuussa. Pellavatankion hedelmät ovat päärynänmuotoisia lituja, jotka ovat 8–10 mm pitkiä.[1]

EsiintyminenMuokkaa

Pellavatankio on ollut aikaisemmin tavallinen rikkakasvi pellavapelloilla, mutta nykyisin se on käytännössä hävinnyt[1]. Pellavatankio luokitellaan Suomessa luonnosta hävinneeksi (RE) lajiksi[2].

LähteetMuokkaa

  1. a b c Den virtuella floran: Lindådra (Camelina alyssum) Den virtuella floran. 1999. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 12.3.2019.
  2. Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus 2019 – Punainen kirja. Ympäristöministeriö, Suomen Ympäristökeskus, 2019.

Aiheesta muuallaMuokkaa