Pauli Aaltonen
Pauli Aleksander Aaltonen (5. heinäkuuta 1890 Ilmajoki – 30. huhtikuuta 1937 Ilmajoki) oli suomalainen kuvanveistäjä. Hänet tunnetaan erityisesti eläinaiheisista teoksistaan, kuten hirviaiheisista veistoksista Äidinrakkaus ja Kilpakosijat.[1][2] Pauli Aaltosen sisar oli kirjailija Hilja Aaltonen.[3]
Elämä ja ura muokkaa
Varhainen elämä muokkaa
Pauli Aaltosen isä oli ilmajokelainen kauppias ja maanviljelijä Salomon Aaltonen ja äiti Sanna Aaltonen etevä ryijymestari. Aaltosen piirustuslahjat ilmenivät jo kansakoulussa Ilmajoen Herralassa. Rippikoulun jälkeen Aaltonen muutti Helsinkiin ja opiskeli vuodesta 1909 Taideteollisuuskoulussa ja sitten Ateneumissa, josta hän valmistui kurssinsa parhaana vuonna 1914. Hän sai valtion stipendin Tukholman taideteollisuusnäyttelyyn ja olisi saanut matkastipendin myös Pariisiin ellei ensimmäinen maailmansota olisi estänyt matkaa. Tämän jälkeen Aaltonen asui Vaasassa ja kotiseudullaan Ilmajoella, osallistuen raittius- ja nuorisoseuratoimintaan.[1][2]
Amerikka, ensimmäinen maailmansota ja paluu Suomeen muokkaa
Vuonna 1916 Aaltonen lähti monien pohjalaismiesten tavoin jääkärikoulutukseen Saksaan, mutta ajautuikin Tukholman ja Oslon kautta Bergeniin ja sieltä laivalla Yhdysvaltoihin. Siellä hän opiskeli New Yorkin Beaux Arts Institute of Design -oppilaitoksessa ja asui välillä Massachusettsin osavaltiossa Worcesterin suomalaissiirtolaisten parissa. Vuoden 1918 paikkeilla Aaltonen liittyi Pennsylvanian Pittsburghissa vapaaehtoisena Yhdysvaltain armeijaan ja osallistui taisteluihin saksalaisia vastaan Ranskassa. Haavoituttuaan rintamalla Aaltonen pääsi pois. Hän palasi Amerikkaan, josta muutti pian takaisin Suomeen. Siellä hän alkoi toimia aktiivisesti kuvanveistäjänä. Aaltosen ensimmäisiä töitä olivat Ilmajoen ja Kauhajoen hautausmaiden vapaussodan sankaripatsaat (1920 ja 1921).[1][2]
Toisen kerran Amerikassa muokkaa
Vuonna 1922 Pauli Aaltonen lähti taas Amerikkaan, jossa hän meni naimisiin suomalaisen Mirjam Salovaaran kanssa. Perhe-elämä ja jatko-opiskelu New Yorkissa eivät kuitenkaan tuntuneet kauan hyvältä, ja Aaltonen lähti erakoksi Kanadan Jamesinlahden metsiin. Siellä hän seurasi eläimiä niiden omassa ympäristössä ja otti niistä aiheita tuleviin veistoksiinsa. Palattuaan yli neljän vuoden erämaaelämän jälkeen New Yorkiin hän osallistui neljään näyttelyyn.
Viimeiset vuodet muokkaa
Vuonna 1928 hän päätti palata takaisin Suomeen, jossa hän eli synnyinpitäjässään Ilmajoella vapaana taiteilijana. Keväällä 1937 hän teki itsemurhan kärsittyään pitkään alkoholismista.[1][2]
Teokset muokkaa
Sankaripatsaiden ja eläinveistosten lisäksi Pauli Aaltonen veisti useita tilausmuotokuvia ja lapsiaiheita sekä teki joitakin maalauksia. Monet Aaltosen parhaista töistä tuhoutuivat toisen maailmansodan aikana Käkisalmessa.[1][2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Aaltonen, Pauli, Pohjanmaanväylän matkailuhakemisto, Internet Archive. Alkuperäislähde: Eteläpohjalaisia elämäkertoja III. Viitattu 21.11.2015.
- ↑ a b c d e Järvinen, Into: Pauli Aaltonen seikkailee, Upan sukuseura. Alkuperäislähteinä Aulis J. Alasen Ilmajoki vuoden 1809 jälkeen sekä Eteläpohjalaisia elämäkertoja III. Viitattu 21.11.2015.
- ↑ Aaltonen, Susanna, Pohjanmaanväylän matkailuhakemisto, Internet Archive. Alkuperäislähde: Eteläpohjalaisia elämäkertoja III. Viitattu 21.11.2015.
- ↑ Ilmajoen muistomerkit: Vapaussodan sankaripatsas Ilmajoen museot. Viitattu 1.8.2021.
Aiheesta muualla muokkaa
- Pauli Aaltonen taiteilijamatrikkelissa
- Aaltosen Alexander Paischeffin muotokuvapää (1913) Kansallisgallerian sivustolla
- Aaltosen näyttelyluettelo, Suomalaisen kuvataiteen bibliografia
- Paul Aaltonen. Pohjalainen kuvanviestäjä, Kansan kuvalehti, 25.09.1931, nro 39, s. 20, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Paul Aaltonen hiljaisuuteen vetäytynyt taiteilija, Helsingin Sanomat Viikkoliite, 25.12.1932, nro 52, s. 5, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Pauli Aaltonen. (Muistelmia ilmajokisesta kuvanveistäjästä), Ilkka, 19.06.1937, nro 162, s. 5, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot