Patrizio Oliva
Patrizio Oliva (s. 28. tammikuuta 1959 Napoli, Italia) italialainen on uransa päättänyt nyrkkeilijä. Hän saavutti amatööriurallaan olympiakultaa keskisarjassa Moskovassa 1980 ja EM-hopeaa. Siirryttyään ammattilaiseksi hän saavutti keskisarjassa Euroopan mestaruuden ja WBC:n maailmanmestaruuden.
| Patrizio Oliva | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 28. tammikuuta 1959 Napoli |
| Kansalaisuus | Italia |
| Nyrkkeilijä | |
| Pituus | 177 cm |
| Paino | 64 kg |
| Painoluokka | keskisarja (67 kg) |
| Kätisyys | vasenkätinen |
| Ammattilaistilastot | |
| Ottelut | 59 |
| Voitot | 57 |
| – tyrmäysvoitot | 20 |
| Tappiot | 2 |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Italia Italiia
| |||
| Miesten nyrkkeily | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Moskova 1980 | 63,5 kg | |
| EM-kilpailut | |||
 Hopeaa |
Köln 1979 | 63,5 kg | |
Olivasta tuli Italian höyhensarjan mestari vuonna 1976 ja Italian kevytsarjan mestari vuosina 1977 ja 1978. Vuonna 1978 hän voitti myös kevyen sarjan kultamitalin nuorten EM-kisoissa (U20) Dublinissa.
Ura amatöörikisoissa
muokkaaKölnin EM-kisoissa vuonna 1979 hän hävisi vasta viimeisessä taistelussa Neuvostoliiton Serik Konakbajevia vastaan ja hänestä tuli kevyen keskisarjan (ale 63,5 kg) EM-hopeamitalisti.[1] Samana vuonna hän voitti myös pronssia Välimeren kisoissa Splitissä.[2]
Vuoden 1980 olympialaiset Moskovassa olivat Patrizio Olivan kohokohta. Hän otteli kisoissa viisi ottelua kohdaten kahden voitokkaan ottelun jälkeen puolivälierissä Jugoslavian Ace Rusevskin voittaen sen niukasti tuomariäänin 3-2, välierissä Iso-Britannia Tony Willisin voittaen tuomariäänin 5-0 ja loppuottelussa jälleen isäntäntämaan Konakbajevin, josta hän sai voiton tuomariäänin 4-1. Näin Oliva oli kevyen keskisarjan olympiavoittaja.[3] Olympiakullan lisäksi hänet valittiin kisojen teknillisimmäksi nyrkkeilijäksi eli saavutti ns. Val Baker-palkinnon.[4] Olivan maanmiehistä vastaavaan palkintoon oli yltänyt aiemmin vuoden 1960 kotiolympialaisten mestari Giovanni Benvenuti[5].
Ammattilaisura
muokkaaPatrizio Oliva siirtyi ammattilaiseksi heti vuoden 1980 olympialaisten jälkeen. Hän pysyi voittamattomana 48 ottelussa. Hän saavutti Italian kevyen keskisarjan ammatilaismestaruuden 4. marraskuuta 1981 voitolla Giuseppe Russista. Hän puolusti titteliä Antonio Antinoa, Bruno Similiä, Giuseppe Martinesea ja Luciano Navarraa vastaan. Oliva otteli 5. tammikuuta 1983 hän nyrkkeili kevyen keskisarjan Euroopan mestaruudesta ja voitti pisteillä ranskalaisen Robert Gambinin. Hän puolusti mestaruuttaan espanjalaista Francisco Leonia, ranskalaista Jean-Marie Touatia, espanjalaista Antonio Guinaldoa, italialaista Juan Gimeneziä, espanjalaista José Gómezia, ranskalaista Tusikoleta Nkalanketea, sveitsiläistä Michel Giroudia ja italialaista Alessandro Scapecchia vastaan.[6]
Oliva otteli 15. maaliskuuta 1986 Monacon Fontvieillessa WBA:n kevyen keskisarjan maailmanmestaruudesta voittaen ottelussa argentiinalaisen Ubaldo Saccon pistein 15. eräisessä ottelussa. Syyskuussa 1986 Oliva puolusti mestaruutta Napolissa voittaen amerikkalaisen Brian Brunetten keskeytyksellä 3. erässä. Seuraavaksi hän otteli tammikuussa 1987 Agrigentossa voitaen pisteillä meksikolaisen Rodolfo Gonzálezin. Kolmannessa mestaruusottelussaan 4. heinäkuuta 1987 Oliva menetti tittelin Riberassa argentiinalaisen Juan Coggin tyrmättyä hänet 3. erässä.[6]
Seuraavissa yhdeksässä ottelussaan Patrizio Oliva pysyi jälleen voittamattomana ja nousi Euroopan mestariksi 14. marraskuuta 1990 voitolla brittiläistä Kirkland Laingista. Hän puolusti mestaruutta brittiä Errol McDonaldia ja ranskalaista Antoine Fernandezia vastaan. Viimeisen ottelunsa Oliva kävi 33-vuotiaana 25. kesäkuuta 1992 Pozzuolissa WBC:n keskisarjan maailmanmestaruudesta mutta hävisi amerikkalaiselle Buddy McGirtille.[6]
Nyrkkeilyuran jälkeinen aika
muokkaaKilpailuuransa jälkeen Oliva toimi ammattinyrkkeilijöiden ja myös Italian nyrkkeilymaajoukkueen valmentajana. Hän toimi valmentajana vuosien 1996 ja 2000 Italian olympiajoukkueelle. Myöhemmin hän on toiminut television urheilukommentaattorina, näyttelijänä ja esiintynyt puhujana. Hänen elämäkertansa Sparviero julkaistiin vuonna 2014.[7]
Lähteet
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ 23.European Championships - Cologne, FRG - May 5-12 1979 amateur-boxing.strefa.pl. Viitattu 3.5.2024. (englanniksi)
- ↑ 8.Mediterranean Games - Split, Yugoslavia - September 15-29 1979 amateur-boxing.strefa.pl. Viitattu 3.5.2024. (englanniksi)
- ↑ Patrizio Oliva sports-reference.com. Viitattu 3.5.2024. (englanniksi)
- ↑ Olivasta paras nyrkkeilijä. Helsingin Sanomat, 4.8.1980, s. 22. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 3.5.2024.
- ↑ Winners of the Val Barker Trophy (20) olympedia.org. Viitattu 28.6.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c Best I Faced: Patrizio Oliva ringtv.com. Viitattu 3.5.2024. (englanniksi)
- ↑ Patrizio Oliva mymovies.it. Viitattu 3.5.2024. (italiaksi)