Paperin marmorointi
Paperin marmorointi on väritystekniikka, jonka tulos muistuttaa leikattua marmoria. Tekniikka perustuu siihen, kun vedessä kelluvia värejä sotketaan ja ne imaistaan paperiin. Marmoroitua paperia käytetään usein esimerkiksi alustana kalligrafiassa ja kirjojen loppusivuissa.
Yleisimmässä paperin marmorointitekniikassa otetaan matala astia, joka täytetään vedellä. Sitten veteen laitetaan haluttu määrä veteen liukenemattomia värimusteita. Värejä puhallellaan tai siirrellään varovasti esimerkiksi puutikulla. Kun värit on saatu haluttuun muotoonsa, niin vedenkestävä paperi kastetaan vesialtaassa olevaan värimuodostelmaan ja annetaan kuivua.
Ensimmäisten todisteiden paperin marmoroinnista uskotaan löytyneen Itä-Aasiasta. Siellä 900-luvulla kirjoitetussa tekstissä puhutaan muun muassa mustekynistä ja paperista. Eräs marmoroinnin muoto nousi suosioon 1400-luvulla islamilaisilla alueilla. Eurooppaan ilmiö tuli 1600-luvulla itämaisten kauppamatkustajien mukana, jossa se herätti kiinnostusta esimerkiksi filosofien ja tiedemiesten keskuudessa.
