Tohono o’odhamit
Tohono o’odhamit (suom. autiomaan ihmiset, aikaisemmin myös muodossa papagot)[1] ovat Pohjois-Amerikan lounaisalueen intiaanikansa Yhdysvaltojen Arizonan ja Meksikon Sonoran osavaltioiden alueella. Tohono o’odhamit puhuvat uto-asteekkilaista o’odhamin kieltä ja yhteensä heitä on 2000-luvulla arviolta noin 20 000.[2]
| Tohono o’odhamit | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
|
Merkittävät asuinalueet
|
|||||||
| Kielet | o’odham, englanti, espanja | ||||||
| Sukulaiskansat | pimat | ||||||
Historia muokkaa
Nykyiset tohono o’odhamit ovat polveutuneet mahdollisesti alueella muinoin vaikuttaneista hohokameista ja anasazeista. Sana hohokam on saatettu johtaa tohono o’odhamien kielestä, mutta varsinaisesti sitä käyttivät navajot.[1] Tohono o’odhamien perinteiset asuinalueet sijaitsivat Sonortan aavikolla.[3] Heidän pohjoispuolellaan asui pimoja, joille tohono o’odhamit ovat läheistä sukua. Molemmat puhuvat saman kielen eri murteita, mutta kahdella ryhmällä oli kulttuurillisia eroja.[2]
Ensimmäiset eurooppalaiset alkoivat saapua tohono o’odhamien maille 1500-luvun aikana. Tuolloin tohono o’odhameja on saattanut olla jopa 50 000, mutta seuraavien vuosisatojen aikana heidän määränsä romahti nopeasti. 1700-luvulla heidän lukumääränsä oli ehkä noin 3 000. Heidän luonaan toimi joitakin Espanjalaisia lähetystyöntekijöitä. Eusebio Francisco Kino perusti alueelle useita katolisia lähetysasemia 1600-luvun lopussa. Espanjalaisten mukana saapuivat myös karja, hevoset ja vehnä. Espanjalaisten presidiot antoivat jonkin verran suojaa apchejen kasvavaa uhkaa vastaan, mutta toisaalta espanjalaisten vaikutusvalta merkitsi myös pakkotyötä ja veroja.[3]
Meksiko itsenäistyi Espanjasta 1840-luvulla. Vuosien 1840 ja 1840 välillä tohono o’odhamit kävivät sotaa meskikolaisia vastaan maidensa suojelemiseksi. Meksikon–Yhdysvaltain sodan myötä tohono o’odhamien alue jakautui kahtia Meksikon ja Yhdysvaltojen hallitsemiin puoliin Yhdysvaltojen Arizonassa ja Meksikon Sonorassa. 1860-luvulla tohono o’odhamit taistelivat joidenkin muiden intiaaniheimojen tapaan Yhdysvaltojen joukkojen puolella vanhoja vihollisiaan apacheja vastaan.[3]
Liittolaisuudesta huolimatta tohono o’odhamien maita uhkasivat amerikkalaiset siirtolaisetkin. Etenkin parhaat laidunalueet ja vedenottopaikat menetettiin siirtolaisille. Tohono o’odhameille perustettiin Yhdysvalloissa San Xavierin reservaatti vuonna 1874 ja Gila Bendin reservaatti vuonna 1882. Vuonna 1916 perustettiin edelleen Papago-reservaatti. Suurin osa tohono o’odhamien alkuperäisista ja etenkin tuottavimmista maista jäi perustettujen reservaattien ulkopuolelle. 1970-luvulla alueelle iskenuyt kuivuus loi lähes nälänhädän kaltaisen tilanteen, kun suuri osa tohono o’odhamien karjasta kuoli.[3] Liittovaltion tasolla tunnustettuja tohono o’odham-heimoja on Yhdysvalloissa nykyisin kaikkiaan neljä.[4]
Kulttuuri muokkaa
Tohono o’odhamien perinteisessä uskonnossa esiinty palvottavia jumaluuksia, kuten Tcuwut Makai (äiti maa) ja I’itoi tai Se’ehe (isoveli). Molemmat jumaluuden liittyvät myös tohono o’odhamien käsitykseen maailman syntymisestä. Jumaluuksien kotipaikkana pidettiin Baboquivari Peakia Arizonan osavaltion eteläosassa. Nawait oli uudenvuoden sadejuhla. Muita juhlia järjestettiin esimerkiksi lasten murrosiässä, synnytyksen jälkeen, maissinkeruuseen ja metsästykseen liittyen, sekä sotaan ja suolan keräykseen liittyen. Šamaanit saattoivat olla miehiä tai naisia. Kuolleet haudattiin yleensä esineidensä kanssa luoliin tai kivitaloihin. Soturit saivat tästä poiketen polttohautauksen. Perinteisen uskon ohella monet tohono o’odhamit kääntyivät katolilaisuuteen, mutta kristinuskon harjoittamiseen on usein sekoittunut piirteitä perinteisestä uskosta.[3]
Tohono o’odhamit olivat jakaantuneet oman ryhmänsä sisällä autonomisiin kyliin, joita johtivat omat päällikkönsä. Koko ryhmällä ei ollut yhtä omaa päällikköään. Yhden kylän asukkaat jakaantuivat kahteen klaaniin. Tohono o’odhamit harjoittivat maanviljelyä ja metsästystä. Miehet viljelivät esimerkiksi maissia, papuja, sekä espanjalaisten mukanaan tuomaa vehnää ja meloneja. Etenkin talvisin metsästettiin. Ruokaa saatiin myös villeistä kerättävistä kasveista. Jättikaktuksesta valmistettavaa alkoholipitoista juomaa nautittiin etenkin seremoniallisissa yhteyksissä.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Rani-Henrik Andersson ja Markku Henriksson: Intiaanit : Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen historia, s. 56, 58, 536. Gaudeamus Helsinki University Press, 2010. ISBN 978-952-495-162-3.
- ↑ a b Tohono O'odham Encyclopaedia Britannica. Viitattu 15.10.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Bruce E. Johansen ja Barry M. Pritzker: Encyclopedia of American Indian History, s. 1039–1040. ABC-CLIO, 2008. ISBN ISBN 978-1-85109-818-7. (englanniksi)
- ↑ History & Culture Tohono O’odham Nation. Viitattu 15.10.2019. (englanniksi)