Iberianilves

(Ohjattu sivulta Pantteri-ilves)

Iberianilves[3][4] eli pantteri-ilves[2][5][6] eli espanjanilves[7] (Lynx pardinus) on kissaeläinlaji, joka elää vain Espanjan ja Portugalin alueilla. Se on yksi ilvesten suvun neljästä lajista, ja toinen kahdesta eurooppalaisesta euraasialaisen ilveksen ohella. Se luokiteltiin aiemmin vain euraasialaisen ilveksen populaatioksi[2].

Iberianilves
Linces19.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Erittäin uhanalainen [1]

Erittäin uhanalainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Kissaeläimet Felidae
Alaheimo: Kissat Felinae
Suku: Ilvekset Lynx
Laji: pardinus
Kaksiosainen nimi

Lynx pardinus
(Temminck, 1827)

Synonyymit
  • Lynx pardina [2]
Iberianilveksen levinneisyys 2015
Iberianilveksen levinneisyys 2015
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Iberianilves Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Iberianilves Commonsissa

Ulkonäkö ja kokoMuokkaa

Iberianilves on keskikokoinen kissalaji. Urosten keskikorkeus on 46 senttimetriä ja naarasten 42 senttimetriä. Pituus hännän kanssa ylittää vain harvoin metrin. Koiraat eivät yleensä paina yli 14,5 kilogrammaa ja naaraat painavat noin 10,5 kilomgrammaa.[8] Laji on selvästi pienempi kuin toinen eurooppalainen ilveslaji, ilves. Se on samankokoinen kuin amerikkalaiset kanadanilves ja punailves.[9] Iberianilves on muita ilveslajeja täplikkäämpi.[10]

Iberianilveksen turkin pohjaväri on kellertävän punainen tai kellanruskea, vatsapuoli on valkoinen.[11] Turkissa on kolme erilaista kuviointityyppiä. Ensimmäisessä tyypissä on paljon pieniä täpliä ympäri koko kehoa, ja toisessa tyypissä puolestaan on suurempia täpliä selvästi harvemmassa. Jälkimmäisessä tapauksessa täplät ovat usein myös linjassa. Näiden lisäksi on vielä yhdistelmätyyppi, jossa kuviointi ja täplien koko on monimuotoisempi. Jokaisen yksilön kuviointi on kuitenkin ainutlaatuinen, joten kuviointi voi käyttää yksilöiden tunnistamiseen.[8]

Levinneisyys ja elinympäristöMuokkaa

Iberianilvestä tavataan vain kahdella toisistaan eristyneellä alueella Espanjassa. Toinen populaatio elää Sierra Morenan vuoristossa ja toinen Doñanan alueella.[4] Iberianilves elää macchia-kasvillisuudessa, jossa on runsaasti kaniineja sekä tarpeeksi sopivia pesäkoloja. Se välttelee maatiloja ja muita avoimia alueita.[1]

KäyttäytyminenMuokkaa

Kaniini on selvästi iberianilveksen merkittävin saalislaji, ja kaikissa tutkimuksissa vähintään 70 prosenttia iberianilvesten käyttämästä ravinnosta on kaniineja. Jos kaniineja ei ole tarpeeksi saatavilla, iberianilvekset vaihtavat asuinpaikkaa. Iberianilves käyttää ravinnokseen myös punapyitä, iberianrusakkoja ja tammihiiriä.[12] Etenkin kaniinien kantojen ajoittain romahtaessa esimerkiksi virustatuien takia iberianilves saattaa saalistaa myös nuoria villiskoja, saksanhirviä, kuusipeuroja ja villilampaita. Suuren saaliseläimen iberianilves saattaa piilottaa peittämällä sen maa-aineksella tai lehdillä syödäkseen ruhon myöhemmin.[10]

Iberianilves on yksineläjä, joka liikkuu pääosin hämärän ja pimeän aikana.[13] Yöllä tai hämärässä liikkuminen on erityisen yleistä kesäisin, kun taas talvisin ne saattavat liikua myös päiväsaikaan. Yleisesti ottaen iberianilvesten liikkuminen riippuu niiden pääasiallisten saaliseläinten eli kaniinien aktiivisuudesta. Yksinelämisen poikkeuksia ovat emot poikastensa kanssa, sekä lisääntymässä olevat uros ja naaras parit.[10] Reviirin laajuus on 250–2100 hehtaaria, ja uroksilla on keskimäärin suurempi reviiri kuin naarailla. Reviirin kokoon vaikuttaa elinpiirin laatu ja erityisesti kaniinien saatavuus. Pienimmillä reviireillä kaniineja on runsaasti.[13] Urosten reviiri saattaa olla päällekkäinen useampien naaraiden reviirien kanssa. Reviirinsä iberianilevekset merkitsevät hajumerkein virtsalla tai ulosteella.[10]

Naaraiden kiima on yleensä joulu-helmikuussa. Koiras seuraa kiima-aikana naarasta 48–72 tuntia, jonka aikana tapahtuu myös yhdyntä. Koiras pyrkii tuona aikana myös ajaamaan kaikki kilpailevat yksilöt pois reviiriltä. Tiineys kestää 63–65 päivää, ja naaras synnyttää tavallisesti maaliskuun puolenvälin ja huhtikuun ensimmäisen viikon välisenä aikana 2–4 poikasta. Naaras synnyttää suojaiseseen paikkaan. Poikaset ovat syntyessään avuttomia, ja niiden silmät aukenevat 12–15 päivän ikäisenä.[14]

Poikaset lähtevät pesäkolosta kahden kuukauden ikäisenä ja alkavat seurata naarasta sen reviirillä. Poikaset alkavat myös syödä enemmän lihaa, ja 15 päivän kuluttua ne myös harjoittelevät metsästämistä. Vieroittaminen tapahtuu kuitenkin vasta, kun poikaset ovat 3,5 kuukautta vanhoja. Poikaset alkavat 7 kuukauden ikäisenä kulkea emonsa reviirillä itsenäisesti, ja oman reviirinsä ne etsivät 12–24 kuukauden ikäisenä.[15] Nuoret urokset ja naaraat eivät yleensä ala lisääntymään ennen oman reviirinsä löytämistä.[10]

Uhanalaisuus ja suojeluMuokkaa

Iberianilves on yksi uhanalaisimmista kisseläimistä. Yksilömääräksi arvioitiin vuonna 2018 hieman alle 550 aikuista.[4] Vuonna 2019 lajin yksilömäärä oli 855.[16] Lajia alettiin suojella vuonna 1994, mutta lajin kanta jatkoi vielä usean vuoden pienenemistä. Iberianilveksiä oli vuonna 2002 alle sata yksilöä.[4]

Iberianilveksen kanta alkoi pienentyä 1950-luvulla, kun sen saalislajin kaniinin määrä romahti. Iberianilveksen elintila on myös kaventunut maankäytän ja rakentamisen takia. Elinympäristöjen heikentymisen seurauksena sekä iberianilveksen oma elintila on pienentynyt, mutta myös kaniinille soveltuvat alueet ovat vähentyneet.[4]

Ilveksiä on kasvatettu useissa eri kasvatuslaitoksissa Espanjassa ja Portugalissa, josta niitä on päästetty vapaaksi luontoon yhteensä noin 140 yksilöä. Merkittäviä uhkatekijöitä lajille ovat ravinnon puute luonnossa, salametsästys ja liikenne. Vuonna 2014 yhteensä 22 ilvestä kuoli törmäyksissä ajoneuvojen kanssa. Kesäkuussa 2015 IUCN laski lajin uhanalaisuusluokitusta äärimmäisen uhanalaisesta erittäin uhanalaiseksi.[17]

LähteetMuokkaa

  • Holmala, Katja: Ilves. Metsäkustannus, 2018. ISBN 978-952-338-054-7.
  • Simón, Miguel ym: Ten Years Conserving the Iberian Lynx. Seville: Consejeria de Ágricultura, Pesca y Medio Ambiente, Junta de Andalucia, 2012. ISBN 978-84-92807-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 3.5.2022).
  • José R. Castelló: Felids and Hyenas of the World : Wildcats, Panthers, Lynx, Pumas, Ocelots, Caracals, and Relatives. Princeton University Pres, 2020. ISBN 978-0-691-21186-2. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. a b Rodríguez, A. & Calzada, J: Lynx pardinus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-3. 2015. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.5.2022. (englanniksi)
  2. a b c Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 1, s. 46. (Englanninkielinen alkuperäisteos The Encyclopedia of Mammals 1, sarjassa World of animals). Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6530-8.
  3. iberianilves – Lynx pardinus laji.fi. Viitattu 5.1.2020.
  4. a b c d e Holmala 2018, s. 25–26.
  5. Koivisto, I., & Sarvala, M.: ”kissaeläimet”, Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 2: Nisäkkäät. Weilin + Göös, 1991. ISBN 951-35-4687-X.
  6. Laukkanen, Anna-Maija; Virtanen, Matti: Koko perheen eläinkirja, s. 81. (Toinen painos). Vantaa: Kirjalito, 1997. ISBN 951-28-1927-9.
  7. Espanjanilves – uhanalainen tupsukorva Pandan polku, 3/2003.
  8. a b Simón 2012, s. 20.
  9. Johnson, Christopher: Lynx pardinus Animal Diversity Web. 2011. U-M Museum of Zoology. Viitattu 3.5.2022. (englanniksi)
  10. a b c d e Castelló 2020, luku "Iberian Lynx"
  11. Iberian Lynx Felidae Conservation Fund. Viitattu 3.5.2022. (englanniksi)
  12. Simón 2012, s. 23.
  13. a b Simón 2012, s. 29.
  14. Simón 2012, s. 30.
  15. Simón 2012, s. 31.
  16. Sam Jones: The lynx effect: Iberian cat claws its way back from brink of extinction The Guardian. 25.10.2020. Viitattu 3.5.2022.
  17. Iberian lynx returns to Spain from verge of extinction BBC News. BBC. Viitattu 25.7.2015. (englanniksi)